Koiran sydämen vajaatoiminta
Sydänvikojen yleisyys
Koiran sydänvikojen yleisyydestä Suomessa ei ole tutkimuksia, mutta kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen voidaan arvioida, että noin 10 % koirista sairastaa kliinisiä oireita aiheuttavaa sydämen vajaatoimintaa ja sairaiden osuus kasvaa koirien ikääntyessä. On arvioitu, että joka kolmas yli 10 – vuotias koira sairastaa läppävikaa, joka on koiran yleisin sydänsairaus.
Erityyppiset sydänviat
Noin 95 % koirien kaikista sydänvioista on hankittuja (läppävika, sydänlihaksen rappeuma) ja vain 5 % on synnynnäisten epämuodostumien aiheuttamia.
Hankituista sydänvioista 80 % on läppävikoja ja 20 % sydänlihaksen sairauksia. Krooninen vasemman eteiskammioläpän eli hiippaläpän vajaatoiminta (mitraaliläppäinsuffisienssi, krooninen läppävika, endokardioosi, myksomatoottinen läppäsairaus) on yleisin hankitun sydänvian muoto. Kun läppävika on keskivaikea tai vaikea, läpän vajavainen sulkeutuminen aiheuttaa veren takaisinvirtauksen, joka johtaa sydämen vasemman puolen laajentumiseen ja vajaatoimintaan. Kolmiliuskaläpässä (trikuspidaaliläppä) sydämen oikealla puolella on usein samanaikaisesti muutoksia, mutta sydämen oikean puolen vajaatoiminta aiheuttaa harvemmin oireita.
Kroonista läppävikaa esiintyy yleisesti pienillä koiraroduilla, kuten esim. cavalier kingcharlesinspanielilla ja mäyräkoirilla. Sairaus on jonkin verran yleisempi uroksilla kuin nartuilla. Läppävika kehittyy yleensä hitaasti vuosien kuluessa, mutta oireet voivat kehittyä myös nopeasti, jos suuri sidekudossäie katkeaa läpässä ja takaisinvirtaus pahenee äkillisesti. Läppävian syy on tuntematon, mutta perinnöllinen kollageenin rappeutuminen ja aminoglykaanien kertyminen läppiin ovat mahdollisia syitä. Esimerkiksi cavalier kingcharlesinspanielilla läppävian oletetaan periytyvän polygeenisesti eli monen eri geenin vaikutuksen tuloksena. Bakteerien aiheuttamasta sydämen sisäkalvon tulehduksesta johtuva vajaatoiminta on koirilla harvinainen.
Sydänlihaksen ohenemiseen johtavaa rappeumaa eli dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy pääasiassa suurikokoisilla koirilla, kuten dobermannilla, bokserilla ja newfoundlandinkoiralla. Sairautta esiintyy myös joillakin keskikokoisilla roduilla, kuten amerikan cockerspanielilla, cockerspanielilla ja englanninsprigerspanielilla. Sairaus etenee piilevänä päätyen loppuvaiheen kongestiiviseen vajaatoimintaan, jolla tarkoitetaan laskimoverenkiertoon muodostuvaa verentungosta. Kongestion kehittymisen jälkeen odotettavissa oleva elinaika on lyhyt ilman asianmukaista lääkitystä. Oireet ovat samantapaiset kuin kroonisessa läppäviassa.
Myös kardiomyopatian syy on tuntematon, mutta koska sairaus esiintyy suvuittain ja sairauden kuva on kullekin rodulle tyypillinen, lienee genetiikalla vaikutusta sairauden syntyyn. Joillakin roduilla on jopa epäilty dominoivaa eli vallitsevaa periytymistä. Riskirotujen jalostukseen käytettävien yksilöiden vuosittaisilla EKG- tai ultraäänitutkimuksilla voitaisiin todennäköisesti pitkän ajan kuluessa vaikuttaa dilatoivan kardiomyopatian esiintymiseen. Sydänlihaksen voimakkaaseen paksuuntumiseen johtava hypertrofinen kardiomyopatia on koiralla erittäin harvinainen.
Sydänviat johtavat sydämen vajaatoimintaan
Kun sydämen pumppausteho kroonisen sydänvian seurauksena heikkenee, laskimoverenkiertoon muodostuu verentungos. Tyypillisiä vajaatoiminnan oireita ovat yskä, hengenahdistus, nopea hengitys, vähentynyt rasituksen sieto, laihtuminen ja nesteen kertyminen vatsaonteloon sekä joskus myös pyörtyily. Aluksi vaikeutuneesta hengityksestä johtuvaa yskää havaitaan etenkin yöllä ja aamulla. Vajaatoiminnan pahentuessa alkaa esiintyä vakavampia kliinisiä oireita, kuten voimakasta hengenahdistusta, kyvyttömyyttä liikuntaan, verenkierron heikkenemistä ja voimakasta nesteen kertymistä vatsaonteloon sekä keuhkoihin. Pitkälle kehittyneessä sydämen vajaatoiminnassa koira on haluton menemään makuulle ja istuu mieluiten pää ojennettuna ilmaa haukkoen.
Vajaatoiminnan diagnosointi
Käytännössä sydämen vajaatoiminta todetaan koirasta saatavien tyypillisten esitietojen perusteella (rotu, ikä, yskä, väsyminen jne.), jota kliiniset löydökset ja sydämen kuuntelulöydökset tukevat. Sydämen kuuntelussa voidaan kuulla vuotavan läpän aiheuttama sivuääni. Taudin edetessä voidaan takaisinvirtauksen aiheuttama värähtely tuntea rintakehää sydämen kohdalta tunnusteltaessa. Keuhkoista saattaa kuulua nesteen kertymisen aiheuttamia rahisevia hengitysääniä. Dilatoivassa kardiomyopatiassa voidaan hyvällä onnella kuulla rytmihäiriöitä ja/tai nopea lyöntitiheys, joita ei aina alkavassa sairaudessa kuulla. Tällöin tarkemmassa diagnosoinnissa ja tilan vakavuuden arvioinnissa voidaan käyttää apuna röntgen- tai ultraäänitutkimusta sekä elektrokardiografiaa (EKG). Laboratoriotutkimukset saattavat olla tarpeen erityisesti vaikeaa vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lääkityksen vaikutusten seuraamiseksi (mm. nestetasapaino ja munuaisten toiminta).
Sydänsairauksien hoito
Edellä mainittuja sydänsairauksia ei voida parantaa ja hoidon tavoitteena onkin parantaa koiran elämänlaatua ja lisätä odotettavissa olevaa elinaikaa.
Liikunta
Vähentämällä potilaan liikunnan määrää voidaan keventää sydämen työmäärää. Sydänpotilaan liikunnan tulisikin olla rauhallista ja äkillistä rasitusta, kuten rajuja leikkejä ja kaikenlaista stressiä, on vältettävä. Pitkälle edenneessä sydänviassa jopa portaiden kiipeäminen voi olla liikaa samoin kuin kuuma sää.
Ruokinta
Syöttämällä vähäsuolaista ruokaa sydämen työmäärä pienenee, koska veden pidättyminen elimistöön vähenee. Täysin suolatonta ei sydänpotilaankaan ruoka saa kuitenkaan olla. Voimakkaasti suolaisia ruoka-aineita, kuten makkaraa, juustoa ja leikkeleitä, on vältettävä. Sydänpotilaalle voidaan sairauden edetessä antaa joko teollisesti valmistettua sydänvikaiselle koiralle tarkoitettua ruokaa tai ruoka voidaan valmistaa itse. Sopiva ruoka koostuu lihasta, johon lisätään riisiä tai makaronia suhteessa 1/3 lihaa ja 2/3 riisiä tai makaronia. Ruokaan voidaan sekoittaa myös vihanneksia, jos koira niistä pitää. Suolaa ei saa lisätä, sillä lihassa on suolaa luonnostaan riittävästi. Jos koira ei halua syödä suolatonta ruokaa, voidaan sitä maustaa esim. valkosipulilla.
Monella sydämen vajaatoiminnasta kärsivällä koiralla esiintyy ruokahaluttomuutta, joten ruuan hyvä maistuvuus on tärkeää. Koira ei saa kuitenkaan olla lihava, sillä lihavuus rasittaa heikkoa sydäntä.
Sydänsairauksien hoitoon käytettävissä olevat lääkkeet
Sydämen vajaatoiminnan lääkityksessä käytetään diureetteja, inotrooppeja, ACE-estäjiä sekä muita vasodilataattoreita sekä ksantiinijohdannaisia ja uusimpana inodilaattoria. Hoito on hyvä aloittaa heti ensimmäisten vajaatoiminnan oireitten ilmaannuttua. Kroonisen vajaatoiminnan hoito kestää koko koiran loppuiän.
Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet
Diureetit lisäävät natriumin ja veden eritystä ja korjaavat siten vajaatoiminnan seurauksena syntyvää verivolyymin lisäystä ja poistavat elimistöön kertynyttä nestettä. Yleisimmin käytetty diureetti on furosemidi. Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa voidaan tarvita furosemidin lisäksi toisenkin tyyppinen nesteenpoistolääke (tiatsidi, spironolaktoni).
Inotroopit
Digitalis-glykosideja käytetään sydämen vajaatoiminnan hoitoon lisäämään sydämen supistusvoimaa ja laskemaan sydämen lyöntinopeutta nopeissa rytmihäiriöissä. Digoksiinin turvallinen annostelu on kuitenkin vaikeaa, sillä sen toksinen annos on lähellä terapeuttista annosta. Digoksiinimyrkytyksen oireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, ripuli ja oksentelu. Mahdolliset myrkytysoireet ilmaantuvat tavallisimmin 5-8 päivää lääkityksen alusta. Inodilaattori pimobendaani korvaakin suurimmassa osassa tapauksista digitalisglykosidit koiran sydämen lyöntivoiman lisääjänä. Digoksiinia tarvitaan kuitenkin silloin, kun koiralla esiintyy tiheälyöntistä eteisvärinää. Yhdessä pimopendaanin kanssa käytettynä digoksiinin annosta voidaan tällöinkin laskea turvallisemmalle tasolle.
Verisuonten laajentajat (vasodilaattorit)
Sydämen vajaatoiminnassa elimistön kompensoivat mekanismit aiheuttavat verenpaineen nousun pidättämällä natriumia ja vettä elimistöön sekä supistamalla ääreisverisuonia. Tämän seurauksena sydämen työmäärä lisääntyy, mikä rasittaa sairasta sydäntä. ACE-estäjiä (Angiotensin Converting Enzyme Inhibitors) ja/tai pimobendaania voidaan käyttää laajentamaan verisuonia ja helpottamaan sairaan sydämen työtä. Maassamme on tällä hetkellä koiran sydämen vajaatoiminnan hoitoon rekisteröitynä kolme eri ACE-estäjää, jotka ovat imidapriili, benatsepriili ja ramipriili.
Karnitiini-, tauriini- ja kalaöljylisä
Sydänlaajentuman osasyynä dilatoivassa kardiomyopatiassa voi joillakin roduilla olla L-karnitiinin paikallinen puute tai kuljetushäiriö. Karnitiinin puute vaikeuttaa sydämen pumppausta, sillä sitä tarvitaan rasvahappometaboliassa ja rasvahapot ovat sydänlihaksen pääasiallisin energian lähde. Karnitiinin puute on osasyynä bokserin, dobermannin ja amerikan cockerspanielin sydänlaajentumassa, mutta sillä on vaikutusta myös tanskandogilla, irlanninsusikoiralla ja newfoundlandinkoiralla. Karnitiinin puutetta on vaikea diagnosoida, sillä sydänlihaksen biopsiaa ei käytännössä tehdä.
Suurille koirille suositellaan annettavaksi L-karnitiinijauhetta (Carniking™) ruuan joukossa. Amerikan cockereille suositellaan annettavaksi myös tauriinia. Vaste karnitiinin lisäykseen on yleensä nopea ja koiran yleiskunto paranee jo 1-4 viikossa. Karnitiini ei kuitenkaan palauta sydämen pumppauskykyä täysin normaaliksi eikä se vähennä rytmihäiriöitä. Kalaöljylisällä on todettu olevan suotuisa vaikutus voimakkaasta laihtumisesta kärsivien sydänsairaiden koirien yleiskunnolle.
Sanasto
Mitraaliläppä; sydämen vasemmanpuoleinen eteiskammioläppä eli hiippaläppä
Trikuspidaaliläppä; sydämen oikeanpuoleinen eteiskammioläppä eli kolmiliuskaläppä
Endokardiitti; sydämen sisäkalvon tulehdus
Elektrokardiografia; sydänsähkökäyrä
Diureetti; nesteenpoistolääke
Inotrooppi; sydämen lyöntivoimaa nostava lääke
Vasodilaattori; verisuonia laajentava lääke
Inodilaattori; verisuonia laajentava ja lyöntivoimaa nostava lääke
