Ratsuhevosen kipumittari

Saaliseläimenä hevonen ei saa näyttää kipua. Vaikka olisikin kipua, se pitää yrittää peittää, sillä pedot vievät joukosta heikoimmat. Niinpä hevosenomistajan onkin aina mietittävä syitä hevosen käytöksen muutokseen. Kun harjoitus tai yhteiselo ei suju entiseen malliin, sorrumme helposti syyttämään hevostamme laiskaksi tai itseämme kehnoksi ratsastajaksi tai valmentajan harjoituksia liian vaikeiksi. Syy hevosen käytöksen muutokseen voi olla kipu.

Hevonen voi näyttää kipuaan monin eri tavoin riippuen hevosen luonteesta tai kivun syystä. Ratsujen omistajat ovat listanneet mm. seuraavia oireita:

Tuki- ja liikuntaelinten kipuun liittyviä oireita, esim.
• Ontuminen
• Liikeratojen epäpuhtaus, esim. epäpuhdas ravi
• Jäykkyys liikkeessä
• Lihasjännitys
• Niiailu lihaksia kosketettaessa
• Kompurointi
• Toispuoleisuus, vinous

Sisäelinten kipuun liittyviä oireita, esim.
• Huono ruokahalu
• Kuiva olemus, kiilloton karva, laihtuminen
• Vatsavaivat (ähkyoireita, löysä uloste)

Kaikenlaiseen kipuun liittyviä käytösmuutoksia, esim.
• Haluttomuus tehdä töitä
• Kadonnut elämänilo (ei kiinnitä huomiota ympäristöönsä, ei leiki, ei ota kontaktia jne.)
• Pahat tavat (hampaiden narskuttelu, kutominen, pään heilutus, ilman nieleminen jne.)
• Ärtyneisyys, vihaisuus
• Säikkyminen ilman syytä
• Pakoilee ihmistä

HIHSissä 2005 osastolla kyselimme hevosenomistajilta kipuasioista. Reilut sata hevosen omistajaa tai hoitajaa vastasi kyselyymme. Prosenttiosuus oireen perässä ilmoittaa, montako prosenttia vastanneista oli rastittanut ko. oireen merkkinä hevosen kivusta.

1. Ontuminen, 82 %
2. Haluttomuus, 73 %
3. Ruokahaluttomuus, 69 %
4. Jäykkyys, 68 %
5. Ilottomuus, 66 %
6. Epäpuhtaus, ärtyneisyys, vatsavaivat, lihasjännitys, 61 %


Ontuminen on selvä oire, mutta esim. jäykkyyttä ja vinoutta on kokemattoman hevosenomistajan vaikea huomata ja mitata.

Koiran kipua on tutkittu viime vuosina enemmän kuin hevosen kipua. Omistajat huomaavat muutokset eläimensä käyttäytymisessä, mutta harvoin osaavat tulkita muutoksia kivun merkkeinä. Eläinlääkäri tietää kivun oireet, muttei näe niitä, koska ei näe koiran arkipäivää1). Niinpä kipua hoidetaan edelleen liian vähän1). Kun hevonen ei näytä selvästi kipuaan, sen kipua etsittäessä ja mitattaessa omistajan tarkat silmät ovat ehkä vielä tarpeellisemmat kuin koiraa tutkittaessa.

Koiran kivun mittaamiseen on kehitetty kipumittari. Valtaosa koiranomistajista haluaa lemmikilleen kivun lievityksen eläinlääkärin sitä ehdottaessa1) ja vasta kivun lievittyessä huomaa, miten kipeä koira olikaan. Kipumittarin merkinnät kertovat, miltä koira kotioloissa näyttää. Kipumittarin avulla eläinlääkärin osaaminen ja koiranomistajan havainnot kohtaavat. Kipumittaria käyttävien eläinlääkäreiden mielestä se on toimiva apuväline kroonikkokoiran kivunhoitoon

ELL Anna Hielm-Björkman on tehnyt useita koiran kipututkimuksia 2003 - 2005. Kivun arvioinnin monimutkaisuuden lisäksi hän on todennut, ettei eläinlääkäri voi tuudittautua uskomaan, että koiran omistajat tuntevat koiran lajille, rodulle ja ikäkaudelle tyypillisen oikean liikkumistyylin. Suurin osa koirista on otettu perheen lemmikiksi, eikä niiden omistajille ole välttämättä koskaan ollut koiraa tai heillä ei ole laajaa kokemusta koirista yleensäkään. Koirien omistajat eivät siis aina tiedä, miltä koiran terveen liikkumisen tulisi näyttää. Krooninen kipu tulee hiipien. Omistaja ymmärtää ”hassun hyppimisen”, jatkuvan läähätyksen tai kiukkuisen käyttäytymisen kipuoireeksi vasta, kun se hänelle kerrotaan tai kun oire kipulääkityksen ansiosta jää pois.

Kipumittarin avulla löydetään uusia potilaita riskiryhmistä ja motivoidaan kroonikkokoirien omistajia hoitamaan koiriaan, mutta myös seurataan kivunlievityksen sekä hoidon tehoa. Alaspäin kulkeva kipukäyrä kertoo yhteisestä hyödystä: eläinlääkäri on tehnyt oikean diagnoosin ja valinnut oikean hoidon, omistaja hoitaa koiraansa eläinlääkärin ohjeiden mukaan ja koira on kivuton.

Hevosen kipua raajoista voidaan tutkia monin tavoin, mutta joskus jalkojenkin kipua on vaikea paikallistaa; puhumattakaan muusta kivusta. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan omistajan tarkkoja silmiä ja hevosen käytöksen muutoksen ymmärrystä. Näissä tilanteissa kipulääke ja kipumittari voivat toimia apuvälineinä.

Ongelmallisinta on huomata kroonista, pitkään jatkunutta kipua. Kipuoireet voivat olla niin epäselviä, että niitä ja niiden syitä tulee ajatelleeksi vasta kivun lievennyttyä ja oireiden hävittyä. Näin käy usein, kun käyttää hevosensa ”vuosihuollossa” ja kipeytyneet jalat hoidetaan kuntoon. Kun tilanne on kovin paha ja molemmat etu- tai takajalat ovat kipeinä, hevonen kuormittaa terveitä jalkoja ja vaivaisten jalkojen kipuoireet saattavat jäädä huomaamatta. Usein kipu on diagonaalista.

Kipumittari on syytä näyttää hoitavalle lääkärille ja kertoa hänelle havainnoista. Tiedämme, että hevonen osaa ottaa vallan heikolta ihmiseltä, mutta on väärin laittaa kipua heikon johtajuuden piikkiin. Hoidon kannalta on tärkeää, että eläinlääkärille osataan kuvata hevosen kivun määrää ja sen vaihtelua. Tässä auttaa kipumittari. Joskus kipulääkkeen annostelua on hyvä säätää kivun mukaan – tässäkin tukena on kipumittari.

Äkisti ontumaan alkaneelle koiralle on totuttu määräämään kipulääkettä. Jostakin syystä hevosella ei vastaavassa tilanteessa läheskään aina anneta kipulääkettä. Hevosen kivun diagnosointi ja hoito on erilaista kuin koiralla. Oleellista on kuitenkin kivun lievitys ja onneksi hevosillekin on jo tarjolla useampia toimivia kipulääkkeitä.

On tärkeää, että kipulääke maistuu hevoselle, jotta sairaskin hevonen syö sen mielellään joko väkirehun joukossa tai suoraan suuhun annosteltuna. Kun valitaan lääkettä, hevosta hoitavan kannattaa kysyä eläinlääkäriltä vaihtoehtoja. Lääkkeitä on mm. nesteenä, pastana ja rakeina ja osa lääkkeistä annostellaan vain kerran päivässä. Erilaisista vaikuttavista aineista johtuen kipulääkkeet vaikuttavat eri tavoin. Kannattaa siis keskustella eläinlääkärin kanssa vaihtoehdoista.

Hyvä hoito ja ruokinta on kaiken perusta. Hevonen ei saa olla ylipainoinen ja säännöllisellä ja kohtuullisella liikunnalla sen lihaskunto pidetään hyvänä. Jos hevosella on vaivaa nivelissä, sen pitää liikkua säännöllisesti. Harjoitukset sovitetaan kunnon mukaan: on väärin vaatia tiukkaa koulutreeniä kerran kuukaudessa, jos muuten liikunta on vartin kävely maneesissa. Fysioterapia on hevosillakin tehokas apu nivelten toimivuuden ja lihaskunnon palauttamisessa. Hyvä fysioterapeutti osaa auttaa kivun paikallistamisessa, sen lievityksessä ja mittaamisessa.

Usein jää miettimään, miten hevosen kanssa oikeastaan tulisi toimia, että se säilyisi terveenä sekä fyysisesti että mieleltään. Yhtä usein miettii, mikä olikaan merkki kivusta ja mikä jostain muusta. Koskaan emme varmasti tiedä, mikä vaikutti mihinkin ja miten olisi pitänyt toimia paremmin. Tärkeää on jäädä miettimään oman hevosen käytöstä ja hakea syytä muutokseen syvemmältä kuin lisäämällä kovempaa rautaa ja rankempaa valmennusta.

Kipumittarin voit tulostaa kohdasta "Käyttöohje"

1) M. Raekallio et al., ”Pain Alleviation in Animals: Attitudes and Practices of Finnish Veterinarians”, The Veterinary Journal 2003, 165, 131-135.