Miten kissalle annetaan tabletti?
Saimme kokeneelta kissanomistajalta viestin, jossa hän kertoo omasta oivalluksestaan kissan lääkinnässä. Toivottavasti tästä on apua muillekin!
Olen omistanut 70-luvun alusta lähtien useita koiria ja kissoja ja nyt meillä on 2 löytökissaa, joilla molemmilla oli löytöeläinsuojalta tullessaan ripulia ja toisella paksunsuolen tulehdus, joka edellyttää 10 vuorokauden antibioottikuurin ja eläinlääkäri suositteli sen antamista molemmille kissoille.
Koska vatsavaivoihin auttavia antibiootteja ei kissan kokoisille eläimille ole tehty, niin joudutaan antamaan 1/4-osa 200 mg tai 1/8-osa 400 mg antibioottitabletista. Näiden kahden aran kissan kohdalla antibiootin antaminen on ollut todella ongelmallista jo niiden arkuuden vuoksi ja asiaa ei auta, että antibiootin pintasuoja-aine puuttuu ja kissoille vastenmielisen hajuinen ja myrkyn makuinen aine pääsee liukenemaan jo suussa aiheuttaen voimakasta kuolausta ja vaahtoa sekä säikäyttää eläimen vesiripulille. Ei liene myöskäään terveellistä, että lääkeaineet liukenevat jo suun limakalvoilla, siksihän tableteissa yleensä on pinnassa suoja-aine, että liukenisivat vasta suolistossa. Siksi myöskään yleinen eläinlääkärien neuvo liuottaa lääke pieneen nestemäärään ja antaa ruiskulla suuhun ei ole hyvä ohje, sillä se on kissalle ensinnäkin epämiellyttävää ja toisekseen ärsyttää limakalvoja.
Kaikki perinteiset konstit ja kolmelta eri eläinlääkäreiltä saamamme ohjeet kokeiltuamme totesimme, että lääkkeen murto-osan antaminen sen pienestä koosta huolimatta on todella ongelmallista, koska kissat haistavat lääkkeen ruokapalojen sisältä ja sormista jo etukäteen, eivätkä syö lääkkeen sisältämää ruokaa, eivätkä anna helposti kiinni edellisen lääkkeenantokerran muisto mielessään. Tämä ei edistä suhteen luomista näihin arkoihin uusiin lemmikkeihin. Se aiheuttaa niille turhaa stressiä, mikä taas vaikuttaa negatiivisesti niiden parantumiseen.
Mieleeni tuli ajatus, että apteekit valmistavat lääkkeitä gelatiinikapseleihin. Soitin apteekkiin ja lupasivat myydä niitä minulle. Pitkulainen gelatiinikapseli olisi ollut liian pitkä, joten leikkasin keskiosasta liiat pois ja niin minulla oli upea pieni kapseli tabletin muruselle. Toinen kissoista nieli kapselin sellaisenaan ruoan joukossa huomaamatta ollenkaan että sai lääkkeen. Toisen epäillessä ja kiertäessä ruokaan kätkettyä kapselia otin lihanmakuisella kissan suuhygieniageelillä pintakostutetun kapselin ja sujautin sen kissan nieluun. Sinne meni niin helposti, että kissa vaan nielaisi ja nuoli tyytyväisenä loput suuhygieniageelit sormistani. Tänä aamuna annoin molemmille kapselin suoraan nieluun ja se sujui ällistyttävän vaivattomasti, kun sormeni tuoksuivat lihanmakuiselle suuhygieniageelille. Voi käyttää myös kissanruoan lientä, mikä kostuttaa kapselin tai kissan suun, sillä kuivaan nieluun on turha tunkea kuivaa kapselia, koska se vaikeuttaa kapselin nielemistä.
Tämä gelatiinikapselin käyttö oli niin helpottava oivallus, että toivon sen tiedon leviävän kaikkien eläinlääkärien tietoisuuteen. Näiden kymmenien vuosien aikana kukaan eläinlääkäri ei ole tätä meille neuvonut, minkä vuoksi on jouduttu lukemattomia kertoja kiusaamaan lemmikkiä ja lähes hypitty seinille kun on joutunut antamaan lemmikille vastenmielisen makuinen lääke.
Pyydän Teitä käyttämään tiedotuskanavianne ja neuvomaan jo koulutettuja ja nyt koulutuksessa olevia tulevia eläinlääkäreitä käyttämään tätä lemmikille ja omistajalle helppoa konstia ja neuvomaan sen asiakkailleen, jotka eivät voi aamuin illoin käydä eläinlääkärillä annattamassa tabletin murto-osaa lemmikilleen.
Kirsi Kokko
