Hevoskasvatuksen ABC osa 8 – parhaat eväät elämään
Vieroitus on yksi stressaavimmista kokemuksista hevosen elämässä – etenkin, jos varsan ympärillä muuttuu kaikki yhdessä päivässä. Lue eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolan ajatuksia siitä, miten vieroitus kannattaisi hoitaa ja miten voit taata varsallesi parhaat mahdolliset eväät elämään.
Viisaasti pidetty ja vieroitettu varsa on elinvoimainen ja utelias. Sillä on positiivinen asenne ihmistä sekä muita hevosia kohtaan. Se kasvaa ja kehittyy sopivalla vauhdilla sekä on aktiivinen – ilman pakko-oireita. Se osaa myös rentoutua ja kestää paremmin vastoinkäymisiä, sillä sen elämälle luotu pohja on luja ja vahva. Vieroitustavalla ja -ajalla on siis väliä, sillä niillä asetetaan kurssi koko hevosen elämälle.
Lue myös: Varsan ravitsemus ja kivennäistarpeet – syntymästä vieroitukseen
Asetu varsan asemaan
Yksi suuri muutos vieroituksessa on sosiaalisen ympäristön muutos: siirtyminen tammamamman helmoista vieraaseen laumaan on varsalle valtava stressitekijä. Toinen stressin aiheuttaja on fyysinen ympäristö: jos varsa muuttaa tutusta ympäristöstä vieraaseen paikkaan, se tuo varsalle paljon stressiä. Kolmas stressitekijä on se, että varsan ruokavalio muuttuu vieroituksessa täysin.
Tamman ja varsan kokemaa stressiä voi vähentää sillä, että suunnittelee vieroituksen ajankohdan, toteutustavan sekä tamman ja varsan ruokinnan mahdollisimman tarkkaan etukäteen.
”Vieroituksessa kannattaa asettua varsan asemaan ja miettiä, miten asiat voisi hoitaa niin, että ne aiheuttaisivat varsalle mahdollisimman vähän stressiä”, sanoo eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola.
Optimi olisi, jos asiat muuttuisivat varsan ympäriltä yksi kerrallaan, sillä mitä enemmän asioita muuttuu kertarysäyksellä, sitä suuremmalle stressille varsa altistuu. ”Nyrkkisääntö on, että älä muuta vieroitustilanteessa mitään, mitä ei ole pakko muuttaa ja totuta varsa vähitellen ja hyvissä ajoin niihin asioihin, jotka muuttuvat väistämättä”, jatkaa Jaana.
Mitä myöhemmin, sitä parempi
Luonnossa varsan vieroitus on asteittainen prosessi ja se tapahtuu varsan ollessa noin vuoden ikäinen eli ennen seuraavan varsan syntymää. Nykyään varsat vieroitetaan yleensä kuuden kuukauden ikäisinä – eli paljon ennen luonnollista vieroitusikää.
”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että mitä myöhemmin, sitä parempi, sillä enemmän hankaluuksia tulee siitä, jos varsa vieroitetaan liian aikaisin kuin siitä, jos se vieroitetaan liian myöhään”, toteaa Jaana Pohjola.
Liian aikainen vieroitus lisää varsan sairastumisen sekä kasvu- ja käytöshäiriöiden riskiä. ”Varsan tulee olla riittävän kokoinen sekä muutoinkin kypsä vieroitukseen. Lisäksi sen pitää pystyä syömään tarpeeksi karkea- ja väkirehuja niin, että se voi kasvaa ja kehittyä ilman tamman maitoa”, jatkaa Jaana.
Tärkeintä on, ettei varsa jää yksin
Vieroitustapoja on monia ja sopivin tapa riippuu aina tallin olosuhteista, varsojen lukumäärästä, iästä ja kehityksestä sekä myös emän kunnosta ja käyttötarkoituksesta: jos emä on esimerkiksi uudelleen tiine, se vieroittaa itse varsansa viimeistään kuukausi ennen synnytystä.
Vieroituksen voi hoitaa asteittain, jolloin tamman ja varsan erossaoloaikaa lisätään vähitellen. Tämä vieroitustapa aiheuttaa hevosille yleensä lievempää, mutta pidempään kestävää stressiä kuin kertavieroitus.
Jos tallissa on vain yksi vieroitettava varsa, tamma ja varsa voidaan laittaa esimerkiksi samaan laumaan muiden, rauhallisten hevosten kanssa ja kun vieroituksen aika on, tammaa voidaan ottaa laumasta pois päivä päivältä pidemmäksi aikaa.
”Varsan kannalta on aina parempi, että se saa pysyä tutussa ympäristössä tuttujen ja turvallisten hevosten ympäröimänä ja tamma siirtyy uuteen paikkaan, sillä tammalla on siihen paremmat edellytykset elämänkokemuksensa ansiosta”, sanoo Jaana Pohjola.
Varsoja vieroitetaan myös kertavieroituksella, jos varsa viedään esimerkiksi varsapihattoon. Tämä vieroitusmenetelmä aiheuttaa varsoille ja tammoille suuren kertastressin, mutta yleensä varsat unohtavat emänsä nopeasti, jos niillä on muuta hevosseuraa tarjolla.
”Tärkeintä on, ettei varsa jää vieroituksessa yksin, vaan sillä on ikätovereita tai tuttuja täti- tai setähevosia kavereinaan”, toteaa Jaana. ”Yksin tallissa tai tarhassa pitäminen lisää varsojen sairastumisen sekä käytöshäiriöiden riskiä merkittävästi”, jatkaa Jaana.
Varsan vieroitustapaa ja kasvuympäristöä miettiessä on myös hyvä muistaa, että ympäristöasioissa laatu korvaa määrän. ”Pihatto ja isot tilukset eivät itsessään takaa hyviä kasvuolosuhteita, jos tilukset tarkoittavat suurta mutalammikkoa ja pihatto rakennusta, jossa ovi on aina auki. Varsat tarvitsevat ympärilleen laadukkaat, hyvin rakennetut ja kuivitetut pinnat, joissa niiden on mahdollisuus liikkua, temmeltää ja ruokailla turvallisesti muiden hevosten kanssa”, toteaa Jaana.
Hyvä käsittely kantaa hedelmää
Totuta varsasi jo hyvissä ajoin ja vähitellen vieroituksen aikana sekä sen jälkeen käytettäviin rehuihin. Näin voit edesauttaa varsasi tasapainoista kasvua ja kehitystä.
”Tuttu ruoka ja jo emän kyljessä varsalle opetetut, tutut ruoka- ja juomarutiinit toimivat myös rauhoittavina turva-ankkureina sekä auttavat vieroitettavaa varsaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseensa”, sanoo Jaana Pohjola.
Mitä enemmän varsalle on opetettu jo tamman helmoissa ihmisen kanssa tehtäviä pikkurutiineja, sitä helpompi varsan on solahtaa uuteen elämäänsä vieroituksen jälkeen.
”Varsan sopeutumista helpottaa, kun ympärillä on tuttuja juttuja, jotka eivät muutu, vaikka kaikki muu ympärillä mullistuu”, sanoo Jaana Pohjola.
Ihmisen roolia kannattaa kasvattaa varsan elämässä asteittain ja aloittaa arkirutiinien harjoittelu niin, että tamma on askareissa ensin pääroolissa ja varsa sivustaseuraaja. Myöhemmin varsan roolia kasvatetaan vähitellen niin, että esimerkiksi hoitotoimenpiteissä keskitytään enemmän ja enemmän varsaan, kunnes eräänä päivänä päärooli siirtyy vieroitetulle varsalle.
Tammaa ja varsaa käsitellessä rakennetaan myös ihmisen ja varsan välistä suhdetta sekä luodaan perusta luottamukselle, joka kantaa läpi hevosen elämän. ”Varsat oppivat luottamaan ihmiseen mukavien kohtaamisten sekä hyvien kokemusten kautta. Ne myös oppivat luottamaan, kun ne näkevät, että niiden emää kohdellaan hyvin”, kertoo Jaana.
Tutut jutut tuovat turvaa
Varsan käsittelyssä ja elämän pienten arkirutiinien opettelussa kannattaa myös miettiä varsan tulevaa käyttöä ja totuttaa varsaa asteittain asioihin, joiden kanssa se tulee olemaan vieroituksen aikana sekä myös aikuisena tekemisissä.
Jos varsasta leivotaan ravihevosta, sen sukellusta tulevaan rooliinsa helpottaa, jos se saa jo varsana lempeää tuntumaa ravihevosen elämästä, kärryjä vetävistä hevosista, varusteista sekä karsinoista ja tarhoista.
”Mielestäni ei tarvitse ajatella, että varsan pitäisi elää paratiisissa, kunnes se eräänä päivänä aikuistuu, lopettaa leikin ja aloittaa työt. Varsan sopeutumista helpottaa, jos sen elinympäristö ja tutuksi tulleet tavat eivät poikkea täysin siitä ympäristöstä, missä se tulee aikuisena elämään. Viisainta on, jos vieroitettu varsa voi totutella töihin pikkuhiljaa – ja leikki, sen kannattaa antaa jatkua läpi hevosen elämän”, toteaa Jaana lopuksi.
5 vinkkiä varsan vieroitukseen:
Pidä varsa vieroituksessa keskiössä.
Suunnittele vieroitustapa, -ajankohta sekä tamman ja varsan ruokinta huolellisesti.
Muuta varsan elämässä vain yksi asia kerrallaan.
Totuta kaikkiin muutoksiin asteittain.
Muista, että hyvä käsittely kantaa ja heijastuu koko varsan loppuelämään.