Ulkoloiset
Koiran ulkoloisia ovat täit, erilaiset punkit ja kirput. Toiset kuuluvat koiran normaaliin asujaimistoon, joitakin tartuntoja voi pyrkiä ennaltaehkäisemään kotihoidossa.
Koiran täi (Linognathus setosus)
Koiran yleisin ulkoloinen on täi, joka on eri lajia kuin ihmisen päätäi. Ihmisen täi ei tartu koiraan, eikä koiran täi ihmiseen. Koira saa täit toisista koirista ja kaupunkialueella jokatalvinen täiepidemia on tavallinen. Täitartunnan oire on kutina ja hilseily. Täit ja niiden munat eli saivareet voi nähdä paljaalla silmällä, joskin ne ovat erittäin pieniä. Etsintä kannattaa suunnata koiran päähän, korvien tyveen ja eturintaan. Täitä voi myös olla kainaloissa ja nivusalueella. Täit häädetään apteekista saatavilla koirille tarkoitetuilla ulkoloishäätövalmisteilla.
Sikaripunkki (Demodex canis)
Sikaripunkki on pienenpieni hämähäkkieläin, joka asuu koiran ihon karvatupissa. Todennäköisesti jokaisella koiralla on sikaripunkkeja, jotka kuuluvat koiran ihon normaaliin asujaimistoon. Sikaripunkit siirtyvät pentuihin 2-3 ensimmäisen elinpäivän aikana emosta pentujen imiessä maitoa. Joillakin koirilla sikaripunkit voivat aiheuttaa iho-oireita, jotka vaihtelevat paikallisista itsestään rajoittuvista muutoksista aina vakavaan ihotulehdukseen saakka. Tavallisimmin oireita nähdään nuorilla koirilla, mutta myöhempikin esiintyminen on mahdollinen. Jos yleistynyt sairausmuoto esiintyy aikuisella koiralla, on taustalla usein jokin koiran immuunivasteen toimintaan vaikuttava sairaus. Paikallista sairausmuotoa ei hoideta, vaan odotellaan, että koiran ihon oma puolustusmekanismi rajoittaa punkkien lisääntymisen. Yleistyneeseen muotoon tarvitaan eläinlääkärin hoitoa.
Puutiainen eli punkki (Ixodes ricinus)
Kesäaikaan koiraan voi luonnosta tarttua puutiaisia eli punkkeja, jotka viihtyvät kosteassa maastossa, kuten esim. rantaniityillä. Puutiaisia esiintyy lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Puutiaisten tarttuminen sekä koiraan, että itseen kannattaa estää, sillä puutiaiset imevät isännästään verta ja saattavat samalla tartuttaa tiettyjä virus- ja bakteerisairauksia (borrelioosi, anaplasmoosi ja TBE). Jos puutiainen on jo ehtinyt tarttua kiinni, irrota se välittömästi käyttäen punkinirrottajia. Älä irrota puutiaisia sormin tai yritä tukehduttaa niitä. Puutiaisten tarttuminen koiraan voidaan ennaltaehkäistä käyttämällä apteekista saatavia ulkoloishäätövalmistetta.
Ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus)
Ruskea koirapunkki on loisfaunassamme eksoottinen lämpimien maiden tulokas. Suomessa sitä on tavattu jo 1970-luvulta lähtien satunnaisesti. Etelä-Euroopassa se on koirissa yleinen loinen ja levittää pohjoisen serkkunsa tapaan sairauksia. Koirapunkki eroaa tavallisesta puutiaisesta nopeutensa ja elintapojensa suhteen. Ruskea koirapunkki imee verta koirasta tai paremman puutteessa ihmisestä, mieluiten lapsista. Nopealiikkeisenä se vilahtaa aterian jälkeen huonekalujen sopukoihin tai taulun taakse sulattelemaan saalistaan ja voi elää ilman veriateriaa kuukausista jopa vuoteen. Asuntoon majoittuminen tekee punkin tuhoamisesta haasteellista. Tavalliset hyönteistuhoaineet käyvät koirapunkkisotaan, mutta jos esiintyminen on laajamittaista, kannattaa paikalle kutsua alan ammattilaiset. Koirasta punkit pidetään poissa apteekista reseptivapaasti saatavilla ulkoloishäätölääkkeillä tai eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.
Hilsepunkki (Cheyletiella yasguri)
Hilsepunkki on tavallinen nuorten koirien ulkoloinen, jonka pentu saa toisista koirista tai hilsepunkkien kansoittamasta ympäristöstä. Hilsepunkki on tyypillisesti monikoiratalouksissa esiintyvä ongelma ja aikuiset tartunnan kantajat ovat usein itse oireettomia. Hilsepunkki saattaa aiheuttaa ihmiselle kutisevia pieniä näppylöitä paikkoihin, jotka ovat olleet pennun kanssa kosketuksissa. Tyypillinen oire pennussa on kohtalainen tai voimakas hilseily ja vaihtelevan asteinen kutina. Hilsepunkin häätö onnistuu eläinlääkäriltä saaduin lääkkein ja neuvoin.
Kapi eli syyhy (Sarcoptes scabiei var. canis ja vulpis)
Kapieläin elää syvällä koiran ja villien koiraeläinten, kuten kettujen ja supikoirien ihossa, johon kapieläimet kaivavat tunneleita ja syövät kudosnestettä. Kapi aiheuttaa voimakkaat ihon kutina – ja ärsytysoireet sekä ihon tulehtumisen ja paksuuntumisen. Kapieläin voi kokeilla vierailua myös ihmisessä, mutta koiratäi kettukapi ei voi lisääntyä ihmiseniholla. Ihmisessä oireet rajoittuvat usein itsestään, kunhan koiran tartunta on hoidettu. Koira saa koira- tai kettusyyhyn joko suoraan tartunnan kantajasta tai vierailemalla paikassa, jossa kapinen eläin on maannut. Kapin hoito onnistuu vain eläinlääkärin avustuksella.
Nenäpunkki (Pneumonyssoides caninum)
Nenäpunkki on pienenpieni hämähäkkieläin, joka elää syvällä koiran nenä- onteloissa. Koira saa tartunnan todennäköisesti suoraan toisesta koirasta ja jostakin syystä tartunnat ovat yleisimpiä yli 3-vuotiailla koirilla. Oireina on niiskutus, kirkas sierain-vuoto, pään ravistelu ja kutina. Toistuva tonsilliitti voi liittyä nenä- punkkien esiintymiseen. Koira hoidetaan tyypillisten oireiden perusteella, sillä nenäpunkkeja ei juuri koskaan päästä näkemään. Hoitoa varten koira on vietävä eläinlääkäriin. Kaikki muut saman talouden koirat on myös hoidettava.
Korvapunkki (Otodectes cynotis)
Korvapunkki on yleinen ulkoloinen kissalla, josta koira usein saa tartunnan. Koiran ja kissan lisäksi tartunta voi olla fretillä. Korvapunkit elävät ulkokorvakäytävässä, jossa niitä voi esiintyä laumoittain. Tyypillinen oire on kahvinporomainen erite korvakäytävässä ja kutina. Korvapunkit ärsyttävät korvakäytävän ihoa, joka lähes poikkeuksetta tulehtuu. Korvapunkkitartuntaa epäiltäessä kaikki perheen koirat, kissat ja fretit kannattaa viedä eläinlääkäriin.
Kirput (Ctenocephalidae)
Kirput ovat vikkeliä ja hyppäämiseen kykeneviä hyönteisiä, jotka leviävät tehokkaasti koirasta toiseen, koiran ympäristöön ja sieltä taas koiraan takaisin. Kirput eivät ole isännästään tarkkoja, joten kissankirput ovat yleisin koirasta löytyvä kirppulaji. Kirput säilyvät toimintakykyisinä viikkoja tai jopa kuukausia asunnossa ilman koiraa. Kesäaikaan koirissa tavatut kirput ovat useimmiten peräisin luonnossa elävistä villieläimistä ja niiden elinaika koirassa on rajallinen. Ulkomaille matkaavien on hyvä muistaa suojata koiransa. Kissankirput ovat esim. Keski-Euroopassa yleisiä ja paikalliset koirat pyritään pitämään kirputtomina pitkäaikaisella suojaavalla lääkityksellä. Kirpputartunnan ennaltaehkäisyyn ja häätöön on saatavissa apteekistareseptivapaita lääkkeitä. Kirppujen häädössä asunnon puhdistamiseen on paneuduttava huolellisesti. Jos matkustat koiran kanssa ulkomaille, koira kannattaa suojata muun muassa kirpputartunnalta ja ruskeilta koirapunkeilta.
