Teksti: Johanna Pohjonen
Viime aikoina on paljon puhuttu hevosen hyvinvoinnista, ja kilpaurheilu on joutunut huonoon valoon monessakin kontekstissa. Voiko kilpahevonen olla onnellinen?
Minun mielestäni kyllä voi, mutta kaikki hevoset eivät ole sopivia kilpahevosiksi. Meillä on tällä hetkellä Wachtbergissä, Bonnin lähellä, 12 onnellista kilpahevosta. Meille on tärkeää, että tallissa voidaan hyvin. Hevosten hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttaa moni asia, jotka on helppo huomioida.
Hevosen hyvinvoinnin kriteerit
Kilpahevosen kohdalla hyvinvoinnin kriteerit ovat hyvin samanlaisia kuin muillakin hevosilla: riittävä ja sopiva ravinto, puhdas vesi, suoja auringolta, sateelta ja kylmyydeltä, tarkoitukseen sopiva liikunta ja tarvittaessa sairaanhoito. Jokaisella hevosella on kuitenkin oma tarkoituksensa. Kaikkia ei ole tarkoitettu kilpahevosiksi: kilpahevosella on oltava riittävä kapasiteetti, sopiva luonne ja hyvä terveys. Näistä jokaisen on oltava kohdallaan, jotta kilpahevonen voisi sopia ammattiinsa ja olla siinä onnellinen.
Katso myös: Terveen hevosen elämä jakso 3 – Nuori ja vanha hevonen: Treeni, arki ja huolto
Jos kilpahevoselta vaaditaan enemmän kuin mihin sen kapasiteetti, kunto tai harjoittelun aste yltää, se ei varmastikaan ole onnellinen ja voi altistua vaaratilanteille. Varsinkin nuoren hevosen kanssa on edettävä rauhallisesti, jotta sen kroppa, kunto ja tasapaino saavat kehittyä rauhassa. On myös muistettava, että ratsastajan taidot ja oma kapasiteetti voivat myös olla rajoite isompiin luokkiin menolle. Ratsukkoa pitää aina tarkastella parina.
Muista kuunnella hevosta
Kilpahevosta on myös kuunneltava herkin korvin. Omalla kohdallani tämä konkretisoitui, kun neljän tähden kenttähevoseni ei enää halunnut suorittaa kouluosuutta. Hän oli kuitenkin edelleen onnellinen hyppyosuuksilla. Tällöin hevosta piti kuunnella ja siirtää hänet muihin tehtäviin; sellaisiin, joista hän pystyi nauttimaan. Itselleni se oli kova paikka ja monista haaveista piti luopua, mutta tärkeintä oli kunnioittaa pitkäaikaista kenttäkaveriani, joka jostain syystä ei enää nauttinut koulukiemuroista.
Joku kilpahevonen suorittaa hyvin kotona, mutta stressaa kovasti kilpailuissa, lastauksessa tai kuljetuksessa. Se saattaa säikkyä muita verryttelyssä tai ahdistua jaba-tallissa. Tällainen hevonen ei ole luonteensa puolesta onnellinen kilpahevosena. Toki näihinkin asioihin voi tottua, jos kilpaura alkaa suhteellisen nuorena.
Monella hevosella kilpaura loppuu siihen, että tulee terveydellisiä esteitä. Onkin tärkeää, että hevosta tarkkailee tuttu eläinlääkäri, joka osaa hoitaa ja ennaltaehkäistä vammoja ja sairauksia. Sanomattakin on selvää, että sairasta hevosta ei saa kilpailuttaa. Kilpahevosella on myös oikeus eläkepäiviin. Rakkautta on myös osata luopua ja päästää kilpakumppani vihreämmille niityille, jos eläkkeellä olokaan ei ole enää kivutonta.
Jos kilpahevosen kriteerit ovat kunnossa, onnellisuuteen voi vaikuttaa paljon ympäristöllä, hoidolla ja positiivisella harjoittelulla. Väkivalta ei kuulu hevosurheiluun sen enempää kuin lasten kasvatukseenkaan. Tärkeintä kilpailemisessa on suunnitelmallisuus ja realistisuus. Harjoittelun pitää olla säännöllistä ja edetä hevosen ehdoilla. Joku hevonen edistyy paljon hitaammin kuin toinen. Se on huomioitava ja sitä on kunnioitettava. Harjoitus pyritään aina lopettamaan onnistumiseen, jotta ratsulle ja ratsastajalle jää hyvä mieli. Kilpahevonen tarvitsee myös lepopäiviä - myös kisojen välillä. Jokaisella kilpailulla pitää olla tarkoitus, eikä kilpailuja pidä ahnehtia. Kannattaa piirtää tiekartta, jossa kilpailut ovat osa tiekartan pysäkkejä. Joskus pitää poiketa kiertotielle, mutta suunta on kuitenkin sama. Epätäydellisen suorituksenkin jälkeen on jotakin, mistä voit kiittää hevosta. Ja tuo pieni kiitos on tärkeä.
Rutiinit tuovat turvaa
Varsinaisen harjoittelun lisäksi on tärkeää, että tallissa on toistuvat rutiinit. Ne luovat turvallisuutta ja rauhoittavat ympäristöä. On tärkeää, että kaikki saavat ruoan samaan aikaan, eikä hevosen tarvitse taistella ruoasta. Ruoan pitää olla sopivaa, heinän hyvälaatuista ja sitä on oltava riittävästi. Parasta olisi, jos heinää olisi aina saatavilla, mutta se ei sovi ahmateille. Ylipainoinen hevonen ei ole onnellinen hevonen ja ylipaino altistaa nivelongelmille. Tämäkin koskee ihan kaikkia hevosia. Herkuista olemmekin luopuneet melkein kokonaan. Taputus kiitoksena on mielestämme parempi kuin heppanami.
Meillä hevoset menevät ihmisten edelle. Aamupalankin syömme vasta heppojen aamuruokinnan jälkeen 😊 Kello 21 teemme vielä ’late checkin’ ja tarkistamme, että kaikilla on asiat hyvin. Silloin ihmisetkin voivat nukkua rauhassa ja aamulla taas aletaan!