Hevosen akuutti ja krooninen kipu – luentotiivistelmä osa 2

TEKSTI ELT Ann-Helena Hokkanen

Hevosille kipua aiheuttavat monet sairaudet, loukkaantumiset ja toimenpiteet. Kivun tehokas hoitaminen on tärkeää ja lisää hevosten hyvinvointia, vähentää riskiä kivun pitkittymiselle sekä nopeuttaa sairaiden hevosten toipumista. Kivun nopea tunnistaminen ja halu lievittää kipua ovat edellytys kivun onnistuneelle hoitamiselle.

Hevosen hyvinvointi kertoo siitä, kuinka eläin voi fyysisesti ja henkisesti. Hyvinvointi on monitahoinen kokonaisuus, johon vaikuttaa hyvin moni asia eläimen ympäristössä ja eläimessä itsessään. Ennen ajateltiin, että hyvinvointi on lähinnä ikävien asioiden kuten esimerkiksi nälän, janon, pelon ja kivun puuttumista. Nykyään kuitenkin tiedetään, että myös mahdollisuus kokea positiivisia tunteita ja mielihyvää on erittäin tärkeää hevosten hyvinvoinnille.

Kipu heikentää hyvinvointia

Kipu määritellään epämiellyttäväksi tuntemukseksi, johon liittyy eläimen tietoisuus elimistöä uhkaavasta vaarasta. Kipuaisti suojaa hevosen elimistöä ja edistää paranemista, mutta varsinkin pitkään jatkuessaan kipu heikentää eläinten hyvinvointia. Eläin ei pysty sopeutumaan kauan jatkuvasta kivusta johtuvaan pitkäaikaiseen stressiin. Tämä rasittaa elimistöä ja syö voimavaroja sekä heikentää kykyä vastustaa taudinaiheuttajia. Kivusta voi myös olla muuta haittaa, esimerkiksi kivusta kärsivällä hevosella voi olla vaikeuksia selvitä työstään.

Koettu kipu ja sen aiheuttamat ongelmat lisäävät negatiivista stressiä, mutta ne voivat myös estää positiivisten asioiden hyvinvointia parantavan vaikutuksen. Kivusta kärsivä hevonen ei välttämättä pysty tekemään sille normaalisti tärkeitä asioita, kuten hoitamaan kehoaan, piehtaroimaan tai leikkimään muiden hevosten kanssa. Laiduntaminen ja laumassa toiminen voi olla vaikeaa. Nuorten hevosten kipua on tutkittu vasta vähän, mutta tiedetään, että nuorilla naudoilla vammat voivat aiheuttaa kivulle herkistymistä ja että kipu häiritsee eläimille tärkeää leikkimistä sekä niiden unta. Näin voi mahdollisesti olla myös varsoilla. Kipu voi myös häiritä varsan kasvua ja muuta kehitystä.

Kipurata ja kivun kokeminen

Kipuaisti on hevosten elimistölle tärkeä suojamekanismi, mutta kivusta on eläimille myös paljon ikäviä seurauksia. Kipu muuttaa eläinten käyttäytymistä ja elimistön toimintaa. Näiden muutosten tarkoituksena on ehkäistä lisävaurioita, estää vamman toistuminen ja edistää paranemista sekä varoittaa lauman muita jäseniä.

Kun kipua aistivaan kudokseen, kuten ihoon, kohdistuu kudostuhoa mahdollisesti aiheuttava ärsyke, alkaa kipuaistimukseen johtava tapahtumaketju. Jonkin vamman, esimerkiksi hevosen ihoon syntyvän haavan, ja kivun kokemisen välillä on sarja monimutkaisia sähköisiä ja kemiallisia tapahtumia. Ensin kipua aistivat ääreishermopäätteet vaurioituneen ihon alueella aktivoituvat ja hermosolut kuljettavat viestin tapahtuneesta vauriosta ja sen tarkasta sijainnista hevosen selkäytimeen. Selkäytimen hermosolut sitten välittävät kipuviestin hevosen aivoihin, missä kivun kokeminen tapahtuu. Sekä selkäytimessä että aivoissa on useita eri mekanismeja, jotka voivat joko vahvistaa tai heikentää kipuaistimusta. Useat kivunlievitysmenetelmät vaikuttavat kipuaistimuksen kulkuun juuri selkäytimessä.

Ns. porttikontrolliteorian mukaan kipuviestiä esimerkiksi jalan ruhjeen alueelta tuovan hermosäikeen ja selkäytimen hermosolun välistä tilaa voidaan ajatella ”portiksi”. Jotta kipuviesti välittyisi aivoihin, sen täytyy kulkea tästä portista. Teorian mukaan kipua aistivien hermosäikeiden stimulointi avaa tätä ”porttia” kun taas esimerkiksi kosketusta välittävien hermosäikeiden aktivointi peittää kipusignaaleja ja sulkee tämän ”portin”. Siksi esimerkiksi ruhjeen hierominen voi auttaa kipuun.

Selkäytimessä kipua aivoihin kuljettavien hermosolujen toimintaan vaikuttavat lukuisat muutkin eri tekijät, kuten kipuviestin voimakkuus, kilpailevat hermoviestit muualta elimistöstä sekä aivoista lähtevät signaalit, jotka voivat joko heikentää tai vahvistaa kipuaistimusta ja näin vaikuttaa kivun kokemiseen.

Akuutti ja krooninen kipu hevosella

Kipu voidaan jakaa sen keston mukaan akuuttiin ja krooniseen kipuun. Akuutilla kivulla on ensisijaisesti elimistöä suojaava merkitys ja jokin selvä syy. Se varoittaa kudosvauriosta ja estää lisävaurioiden syntymistä. Suojaheijasteet saavat hevosen väistämään kipua ja lisävaurioilta vältytään. Kivun ensimmäinen vaihe onkin kestoltaan lyhyt, luonteeltaan terävä ja kipu on helposti paikannettavissa. Akuutin kivun toisessa vaiheessa kudosvaurion paranemisen alettua kipu on tylppää, syvää, laajemmalle leviävää ja epämiellyttävämpää sekä pitkäkestoisempaa. Tämän kivun tarkoituksena on estää lisävaurioiden syntyminen ja edistää paranemista.

Joskus hoitamaton tai huonosti hoidettu kipu pitkittyy. Tällöin kipu ei ole suhteessa vamman paranemiseen. Pitkittynyt kipu altistaa kivun kroonistumiselle. Krooninen kipu määritelläänkin usein kivuksi, joka kestää pidempään kuin kudoksen paraneminen. Tällöin kipu muuttuu itsessään sairaudeksi.

Kipua voidaan luokitella myös sen sijainnin tai aiheuttajan mukaan. Somaattinen kipu syntyy ihossa, lihaksissa ja luustossa. Se on helposti paikannettavissa. Viskeraalinen sisäelinkipu taas on luonteeltaan tylppää ja vaikeasti paikallistettavaa. Hermokipu on seurausta hermoon kohdistuneesta vammasta. Syöpäkasvain voi aiheuttaa kipua sijaintinsa takia painamalla ympäröiviä kudoksia tai läheistä hermoa, mutta myös kasvaimesta erittyvien aineiden vuoksi. Nivelkipua aiheuttaa paitsi tulehdusreaktio myös turvotus tiukkaan suljetun nivelkapselin sisällä. Termi idiopaattinen viittaa siihen, että kivun aiheuttajaa ei tiedetä.

Tulehdusreaktioon liittyy kipua

Tulehdusreaktio on elimistön puolustusreaktio mihin tahansa elimistöä kohdanneeseen vaurioon, ei pelkästään bakteerien tai virusten aiheuttamaan tulehdukseen. Tämän monimutkaisen reaktion avulla keho pyrkii minimoimaan vauriot, tyrehdyttämään verenvuodot, taistelemaan taudinaiheuttajia vastaan, poistamaan elimistölle vieraat aineet sekä korjaamaan syntyneet vahingot. Tulehtuneeseen kohtaan siirtyy verenkierrosta elimistön puolustussoluja, jotka tappavat taudinaiheuttajia, syövät kuollutta kudosta ja hälyttävät paikalle lisää puolustusjoukkoja.

Vauriopaikalle kertyy nestettä verenkierrosta sekä erilaisia tulehdukseen liittyviä aineita, jotka pitävät yllä tulehdusta ja aiheuttavat kipua. Samalla paikalle muodostuu tulehduseritettä. Tulehtunut kudos turpoaa, punoittaa, kuumottaa ja aristaa. Vakavammassa tulehduksessa eläimelle myös nousee kuume ja tulehduksen välittäjäaineet sekä mahdollisista bakteereista vapautuvat myrkyt aiheuttavat muita yleisoireita ja saavat aikaan tulehdussairauksille tyypillisen sairauskäyttäytymisen.

Toimintaa tulehduspaikalla sekä muualla sairaan tai loukkaantuneen eläimen elimistössä johtavat ja organisoivat monet erilaiset tulehduksen välittäjäaineet. Näitä ovat mm. prostaglandiinit, bradykiniini, histamiini sekä sytokiinit. Nämä välittäjäaineet voivat suoraan aktivoida kipuhermoja tai ne voivat lisätä eläimen kudosten herkkyyttä muille ärsykkeille monella eri tavalla.

Kivulle herkistymistä on tärkeää ennaltaehkäistä

Tulehdukseen liittyvät aineet aiheuttavat kivulle herkistymistä. Ensisijaisessa kivulle herkistymisessä itse vaurioituneen kudoksen kynnys aistia kipua on laskenut. Tämä tarkoittaa esimerkiksi jalkahaavan kohdalla sitä, että tuoreeltaan haavaan saa koskea, mutta kun aikaa hieman kuluu, haava alkaa aristaa voimakkaasti ja eläin vastustaa sen tutkimista. Sitten, kun aikaa haavan saamisesta kuluu vielä vähän lisää, potilas ei anna enää koskea lähellekään haavaa, vaikka kudokset kauempana haavasta ovat terveet. Tämä toissijainen kivulle herkistyminen johtuu potilaan keskushermostossa tapahtuvista muutoksista. Kivulle herkistyminen on tarkoituksenmukaista, sillä se saa eläimen varomaan vahingoittunutta kohtaa ja sen ympäristöä. Ilmiö on tärkeää muistaa hevosten kanssa toimiessa. Loukkaantunut hevonen ei ole ilkeä, vaikka se ei antaisikaan koskea vammaa ympäröivään ihoon, vaan se voi aistia kosketuksen kipuna yllättävän kaukanakin hoidettavasta haavasta.

Yleensä kipu laantuu vaurion parantuessa ja kivulle herkistyminenkin helpottaa. Joskus kipu kuitenkin pitkittyy. Lisäksi hoitamaton, voimakas tai pitkään kestävä kipu voi tietyissä olosuhteissa lopulta johtaa koko eläimen hermostossa tapahtuviin pysyviin muutoksiin. Tällöin kipu ei ole suhteessa vamman tai sairauden paranemiseen vaan on muuttunut itsessään sairaudeksi, krooniseksi kivuksi. Sairaalloiseen kipuun liittyy myös kivulle herkistyminen, joka ei helpota vamman paranemisen myötä: normaalisti kivuliaat asiat aiheuttavat jatkuvasti erittäin voimakasta kipua joko vammakohdassa tai koko elimistön alueella. Sairauden pahimmassa muodossa, allodyniassa, ärsykkeet, jotka eivät normaalisti aiheuttaisi kipua, aistitaan kivuliaina.

Tärkeää on ottaa kipu vakavasti

Krooninen kipu on vakava hyvinvointiongelma ja sitä on hyvin vaikeaa hoitaa. Siksi sen syntymistä täytyy ennaltaehkäistä tehokkaasti. Kroonisesta kivusta kärsivä eläin ei pysty sopeutumaan kipuun, siitä ei ole sille mitään hyötyä ja kipu aiheuttaa pitkään kestävän stressireaktion, joka altistaa sairauksille, kuten esimerkiksi mahahaavalle. Hevosten, kuten muidenkin eläinten, kroonista kipua on tutkittu vasta hyvin vähän eikä aina tiedetä, mistä se johtuu tai miksi siihen sairastuu vain osa potilaista. Usein pitkittynyt kipu johtuu siitä, että kipua aiheuttavaa tulehdusta ei saada hallintaan. Esimerkiksi pitkään ontuneilla hevosilla pitkään jatkunut kipu jalassa muuttaa paitsi kipeän alueen myös keskushermoston herkkyyttä kivulle ja hevosen kokema kipu voimistuu ja kroonistuu. Joskus krooninen kipu taas johtuu hermovaurioista, jolloin suoraan hermostoon kohdistunut vamma tekee pysyviä muutoksia kipuviestiä kuljettaviin hermosoluihin. Näin potilaalle voi kehittyä jatkuva kipu.

Hevosten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja kivun kroonistumisen ehkäisemiseksi eläinten kokemaan kipuun tulisi suhtautua aina vakavasti ja kipua olisi aina hoidettava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Tutkimuksissa on todettu, että tieto kivusta ja sen hoitamisen hyödyistä lisää ihmisten halua hoitaa kipua. Siksi hevosten kanssa toimivalle on tärkeää tietää hevosten kivusta, sen syistä ja vaikutuksista hevosten elimistöön sekä esimerkiksi siitä, miten eri lääkkeet ja muut kivunlievitystavat kipua hoitavat ja kuinka muuten potilaan oloa voidaan helpottaa. Vanhan sanonnan mukaan tieto lisää tuskaa. Kipupotilaiden kohdalla se voi onneksi myös vähentää sitä.