• Tarinat

    Menestysresepti pararatsastukseen: hevosen herkkyyden ja hyvinvoinnin vaaliminen

    Edustusratsastajamme Lilli Vehmaksen päälaji on pararatsastus. Tässä artikkelissa Lilli kertoo, millaisia ominaisuuksia hyvältä parahevoselta vaaditaan, ja miten hänen pararatsunsa nivelvaivat saatiin selätettyä Equistro Flexadinin avulla.

    Vastoin yleistä mielikuvaa erinomainen pararatsu on herkkä ja reaktiivinen. Ensiluokkaiselta pararatsulta vaaditaan tismalleen samanlaisia ominaisuuksia kuin kouluhevoseltakin. Sillä on hyvät askellajit ja näyttävät liikkeet. Se on herkkä avuille, rakastaa tehdä yhteistyötä ja haluaa esiintyä.

    Pararatsastajana olen yllätyksekseni huomannut, että nykyään minulle sopii parhaiten herkät tammat, joilla on vielä joku erityinen ominaisuus, jota on vaikea selittää. On siis selvää, että näitä ei ihan joka käänteessä vastaan tule. Hevosen herkkyyden ja hyvinvoinnin vaaliminen nousee korostuneen tärkeäksi, kun satulan alla on juuri se oikea.

    Ymmärtääkseen nykytilannetta, on katsottava menneisyyteen. En ole aina ollut pararatsastaja vaan ihan tuiki tavallinen ratsastaja, joka pitkään ratsasti toisten omistamia hevosia. Oman hevosen hankinta tuli viimein mahdolliseksi vuonna 2006. Lähdin etsimään itselleni kokenutta ruunaa tai oria, kouluratsastuksen oppimestaria, mutta vastoin omiakin odotuksia päädyin ostamaan silloin vasta 4-vuotiaan lipizza-tamman raakileen. Mutta kukapa olisi arvannut, että tämä hevonen antaa enemmän kuin ihmisen mieli uskaltaa haaveilla? Tuo tumma lipizzanhevonen oli Maestoso Madam eli Masu.

    Masu aloitti ratsun uransa 4-vuotis keväänään Unkarissa. Kesällä se tuotiin Suomeen, ja syksyllä ostin sen. Kira Kanerva ratsutti tammaa ja kisasi myöhemmin sillä menestyksekkäästi kansallisella tasolla. Lipizzanhevoset ovat pitkäikäistä ja hitaasti kehittyvää sorttia. Ne aloittavat yleensä työt myöhemmin kuin nopeasti kehittyvät puoliveriset, mutta toisaalta ainakin Masun kohdalla on saanut ihastella todella nopeaa oppimiskykyä ja vilpitöntä intoa työntekoa kohtaan. 5-vuotiaana se jo starttasi ensimmäisiä cup-osakilpailuja. Seuraavalla kaudella se nähtiin 6-vuotiscupin finaalissa. Olen luonnollisesti myös itse ratsastanut Masulla alusta asti, ja vuosien varrella siirryin kisaamaankin enenevässä määrin. Nautin kuitenkin enemmän treenaamisesta kuin kilpailemisesta noihin aikoihin.

    Kun kaikki meinaa päättyä ennen kuin alkaakaan

    Vammauduin hevosonnettomuudessa vuonna 2013, ja hevosen selästä putoaminen vuotta myöhemmin pahensi jo aiemmin syntyneitä vammoja. Kuntoutumisen tärkeimmäksi apuvälineeksi muodostui pienimmillekin avuille herkkä Masu. 

    Alussa olin ihan hukassa, kun oikea puoli kropasta ei toimi enää kuten ennen. Ratsastuksessa tärkeiden syvien lihasten tuki on vaillinainen ja kädetkin motoriikaltaan kuin karhunkäpälät. Masun huikea yhteistyömoraali ja yritteliäisyys auttoi, kun jouduin ikään kuin aloittamaan kaiken alusta uusilla ehdoilla. Meidän onni oli myös epäilemättä se, että olen aina pyrkinyt vaalimaan hevosen herkkyyttä pienille avuille.

    Vuonna 2016 minut luokitettiin pararatsastukseen ja sain kilpailukärpäsen pureman. Varmasti moni ratsastaja tunnistaa ilmiön, jossa erehtyessään yhtään suunnittelemaan ja asettamaan tavoitteita, on se melko varma keino saada hevoselle harmeja. Masulla alkoi samana vuonna ilmetä lieviä niveloireita toisen takajalan vuohisnivelessä. Masu ei ontunut ja liike oli kohtuullisen puhdas, mutta selkeästi kaikki ei ollut kohdallaan. Takajalka turvotteli kevyesti vuohisnivelestä, ja ristikkäisvaikutuksena myös toisen puolen etujalka oireili lievästi.

    Olen hurjan tarkka siitä, että yhdessä liikkuminen eli ratsastaminen ei missään tapauksessa saa tuntua hevosesta yhtään kurjalta. Eli Masua ei liikuteta selästä silloin kun sillä on pieninkin tukalaa oloa aiheuttava vaiva. Meille, kuten varmaan kaikille ratsukoille, on ensiarvoisen tärkeää, että yhteistyö on aina mieluisaa ja siihen liittyy positiivisia tuntemuksia. 

    Aloitin siis kilpailemisen pararatsastuksessa mukavuusalueen ulkopuolella lainahevoskilpailuissa. Samalla Masun niveliin haettiin oikeaa hoitomuotoa mm. kortisoni-hyaluroni-nivelpiikityksillä ja lihakseen injektoitavalla nivelmuutoksia ehkäisevällä hoitosarjalla. Ruokinnassa kokeiltiin erilaisia nivelvalmisteita.

    Ratkaisu löytyi: Equistro Flexadin

    Elokuun alussa 2017 Maestoso Madam vaihtoi glukosamiinin ja kontroidiinisulfaatin täysin uudenlaiseen suun kautta syötettävään nivelhoitovalmisteeseen Equistro Flexadiniin. Entisistä nivelterveyteen vaikuttavista valmisteista jäi vain MSM, jota löytyy hieman myös Flexadinista. Myöhemmin myös MSM jäi pois, ja lopulta Flexadin on ainoa, jota nivelten hyvinvointiin tarvitaan. Ruokintaan lisättiin Flexadinin kanssa samaan aikaan myös Vetcaren luonnollinen E-vitamiini.

    Niveltulehduksessa nivelrusto vaurioituu ja paljastaa kollageenisäikeitä, jotka aiheuttavat immuunipuolustuksen hyökkäyksen. Jos tulehduskierrettä ei katkaista, nivelpintaa tuhoutuu. Equistro Flexadin on suun kautta täydennysrehu, joka toimii “siedätyshoidon kaltaisesti” ja tuotteen sisältämä UC-II-tyypin kollageeni “sammuttaa” hevosen oman immuunipuolustuksen hyökkäyksen niveliä kohtaan.

    Flexadinin vaikutukset alkavat näkyä noin 60-90 vuorokauden käytön jälkeen. Pidän Masulla kalenteria, johon kirjataan treenit ja kaikki mahdolliset olennaiset huomiot hevosen voinnista. Tämä helpottaa esimerkiksi tarkistamaan, milloin joku oire on alkanut tai loppunut. Selasin Masun kalenteria aloittamisen aikoihin ja noin 60 vuorokauden kohdalla turvotukset olivat selvästi vähentyneet. 90 vuorokauden kohdalla hevonen tämän lisäksi liikkui hyvin ja mielellään. 

    Aloitusjakson jälkeen Flexadin on tehnyt tarpeettomaksi muut tukihoidot nivelille. Viimeisen kerran niveliä hoidettiin IRAPilla samaan aikaan kuin Flexadin aloitettiin. Tämä oli meillä todella toimiva yhdistelmä. Equistro Flexadin on ja pysyy ruokinnassa pitämässä Masun nivelistä huolta. Ja mitä kaikkea se on meille mahdollistanutkaan!

    Oli valtavan lähellä, että Masun aktiiviura olisi päättynyt ja meiltä olisi jäänyt niin paljon kokematta. Me olemme saaneet kisata ja treenata jo useampia nivelhuolista vapaita kausia Flexadinin ansiosta. Olemme kokeneet kokonaisen kauden, jolloin voitimme jokaisen paraluokan, johon osallistuimme. En olisi ikinä uskaltanut edes unelmoida, että voittaisimme Hämeen Aluemestaruuden ja pääsisimme yhdessä kilpailemaan SM-kisoissa asti. Silloin toteutui yksi suurimmista haaveistani: tanssia vapaaohjelma itse valitsemani musiikin tahtiin kaikkein rakkaimman hevosen kanssa. 

    Masulla ratsastaminen on minun fysioterapiaani ja ylläpitää liikkuvuuttani mahdollistaen pienimuotoisesti myös muun urheilun. Kahdessa paralajissa, ratsastuksessa ja kuulantyönnössä kisaaminen on tehnyt Päijät-Hämeen Urheilugaalat tutuiksi. Kaikkia palkintoja, kunniamainintoja ja saavutuksia arvokkaampi on kuitenkin se perusta, joka on kaiken mahdollistanut – Hyvinvoiva, iloinen hevonen, jolle liikkuminen tuntuu yksinomaan hyvältä!

    Hyvin voiva Masu nauttii ja iloitsee liikunnasta.

    Voit tutustua Lilliin, Masuun ja pararatsastukseen tarkemmin heidän verkkosivuillaan. www.liveparadressage.fi

    Lilliä ja Masua voi seurata myös Facebookissa. www.facebook.com/LiVeParaDressage