• Ajankohtaista

    Miten rutinoitunut kenttäratsukko valmistautuu EM-kilpailuihin?

    Johanna Pohjonen (19 v) valittiin kuudetta kertaa peräkkäin edustamaan Suomea kenttäratsastuksen EM-kilpailuissa. Kaksi ensimmäistä EM-kilpailua olivat Dahi-ponilla ja sen jälkeen Conner K:lla, joka tuli Johannalle 6-vuotiaana saksalaisesta kenttähevosten huutokaupasta. Nyt Conner on 11-vuotias ja edustaa Suomea neljättä kertaa.  Rutiinia on siis kertynyt sekä ratsastajalle että hevoselle. Seuraavassa Johanna kertoo ratsukon valmistautumisesta EM-kilpailuihin, jotka tänä vuonna pidetään Hollannin Maarsbergenissä 10.7.-14.7.

    Tänä vuonna EM:iin valmistautuminen on poikennut aiemmista vuosista, koska minulla oli jo kvaalit valmiina. Tein rauhassa alkukauden oman fiilikseni mukaan ja kokeilin kisoissa paljon uusia asioita, vaihdoin esimerkiksi sekä este- että maastokuolaimen.

    Alkukaudesta oli vähän epäonnea muun muassa varusteiden rikkoutumisen takia maastoradalla. Sen vuoksi viimeisissä kilpailuissa ei haettu voittosuorituksia, vaan keskityttiin saamaan rutiini takaisin ja kunto mahdollisimman hyväksi kauden päätavoitetta varten.

    EM-kisapaikalle lyhyt matka

    Olen siirtynyt kisakauden aikana vähitellen maantieteellisesti etelänpään: nyt olemme poikien kanssa Elmon ja Sannan tallilla Warendorfissa. Täältä on vain kolmen tunnin matka EM-kisapaikalle, joten emme tarvitse erikoistoimia kuljetuksen suhteen. Connerilla on herkät hengitystiet ja se pitää aina ottaa huomioon kuljetuksissa. Nyt riittää, että annan Equistron Respadril -kuurin viikkoa aiemmin ja jatkan saman tuoteperheen Secreta Pro Maxin käyttöä koko kisan ajan.

    Heinäverkkoa ei laiteta koskaan kuorma-autoon pölisemään ja Conner saa vellijuomansa puolimatkassa. Ilta tai yö on parasta aikaa matkustaa ja suunnittelemme siirtymisen hyvissä ajoin. Kisapaikalle menemme mahdollisimman myöhään, koska Connerin ei tarvitse totutella paikkoihin. Hän on aina ollut siinä suhteessa helppo hevonen.

    Viimeistelytreenit

    Ratsastajainliitto valitsee EM-ratsukot noin kuukautta ennen varsinaisia kisoja. Tällöin ratsukon pitää olla jo ’viittä vaille valmis’. Paljon ei voi tehdä viimeisen kuun aikana. Oman haasteensa tuo, että kenttäratsastuksessa on mukana kaikkiaan kolme lajia: koulu, esteet ja maasto. Kaikkien lajien virettä pitää ylläpitää sopivassa suhteessa. Esimerkiksi tämän viikon ohjelmassa oli pessoa, kevyttä kouluratsastusta pellolla, jumppaa esteillä, pay and jump -esterata, vinolinjoja maastoesteillä ja laukkatreeni – sekä yksi täysin ihmisestä vapaa laidunpäivä.

    Maarsbergenissä kaikki lajit suoritetaan ruoholla ja se pitää ottaa huomioon valmisteluissa. Conner viihtyy ruohopohjalla eli ruoho ei ole ongelma, mutta hokkien laittoon pitää varautua. Kussakin lajissa on hieman erilainen hokitus.

    Maasto-osuudella voi olla hyvin erilaisia pohjia saman radan aikana. On tärkeää, että hevonen työskentelee erilaisilla pohjilla koko kauden. Se myös vahvistaa jänteitä ja niveliä. On hyväksi kävellä ja ravata kevyesti asfaltilla viikoittain. Laukkatreenit ovat tärkeä osa kenttäratsun valmistelua. Maasto-osuus mennään lujaa, ajassa pitää pysyä ja olosuhteet voivat olla helteiset tai voi sataa kaatamalla. Kenttäratsun kunnon pitää olla tiptop.

    Tavoitteena rento ja iloinen hevonen

    Conner on todella herkkä hevonen ja huolestuu helposti. Rentona ja iloisena hän on parhaimmillaan. Se tarkoittaa, että myös minun on pystyttävä olemaan mahdollisimman normaali, eikä jännittää tai prässätä sitä liikaa. Viimeiset viikot ennen kisoja Conner on ollut kokopäivälaitumella.

    Hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen ja ongelmien ennaltaehkäisy on tärkeä osa EM-valmistelua. Conner kävi jo toukokuussa perusteellisessa eläinlääkäritarkastuksessa ja pari viikkoa ennen kilpailuja on vielä lopullinen tarkastus.

    Kavioita hoidamme erityisellä huolella, koska ne kuivuvat niityllä ja se voi aiheuttaa haasteita kenkien ja naulojen pysymisessä. Kavioihin ei ole kylläkään olemassa mitään nopeaa fiksausta. Conner on syönyt Equistron Chrysanphytonia koko vuoden ympäri varautuen kuivaan kauteen. Connerin vatsaa tarkkaillaan koko ajan, koska hän reagoi helposti stressiin saamalla mahaoireita. Estolääkityksen suhteen teimme alkukaudesta kokeiluja päätyen nykyiseen cocktailiin.

    Meidän valmistelutiimissämme kaikilla on omat tehtävänsä: minä keskityn ratsastamiseen, äiti vastaa ruoista, lisäaineista ja esimerkiksi keskusteluista Liiton ja sponsorien kanssa. Äiti myös hoitaa Connerin lihaksia ja jalkoja laserilla, bemerillä ja rentouttavalla TENS-hoidolla.  Isä hoitaa kuljetukseen ja hevosen traces-papereihin  liittyvät asiat. Loviisa Mäkipere on kolmatta kertaa EM-kisagroomina ja hän tuntee Connerin erittäin hyvin. Loviisa tulee pakkaamaan ja organisoimaan pari päivää aiemmin, jotta kaikki on varmasti mukana. Loviisan kanssa tarkastamme yhdessä varusteiden kunnon.

    Valmentajien kanssa käydään läpi minua askarruttavia asioita: onko vielä jotakin hienosäätöä, jota kaivataan. Kengitys tehdään noin 1,5 viikkoa ennen ensimmäistä suoritusta. Kengittäjä tekee myös varakengät kisoihin. Liiton eläinlääkärin kanssa käydään läpi Connerin erityistarpeet, jotta hän osaa varautua. Sovitaan myös kyydeistä: EM-alueelle pitää matkustaa vähintään 2 hevosta samassa kuorma-autossa. Sami Siltakorven Bofey Bridge on Connerille tuttu kaveri ja jakaa tänä vuonna kyydin.

    Kaikkea ei voi harjoitella

    Mielikuvaharjoittelu on tärkeä minulle ratsastajana. Laitan silmät kiinni ja teen kokonaisia ratoja, joista useat  ovat vanhoja ratoja. Yritän miettiä positiivisia kilpailuja ja kokemuksia ja luoda itselleni rauhallisen mielen. Kenttäratsastuksen maasto-osuus on haastava, koska este voi olla periaatteessa ihan millainen vain. Joitakin tyyppiesteitä, kuten kulmia, voi toki harjoitella, mutta kulmankin voi tehdä monenlaiseksi: materiaali, väri, koristelu ja risut voivat vaihdella. Vesieste voi olla vaikka vesiputous tai veteen asetettu vene. Ratsukko voi joutua hyppäämään eläinhahmojen yli, radalta voi löytyä myös vaikkapa muovihevonen. Tärkeintä on kasvattaa luottamus hevosen ja ratsastajan välille. Silloin hevonen hyppää, vaikka ei näkisi minne hyppää. Se on monen vuoden prosessi, mutta on hienoa kun tietää partnerinsa tekevän aina parhaansa!

    Stay tuned! https://www.maarsbergenhorsetrials.nl/