• Puppy diary header

    Elämän mittainen eskari – pennun perustaidot

    Yukun kesä on käynnistynyt kerrassaan vauhdikkaasti. Erityisen mieluisat seikkailut on löytyneet terassin alta, jota omalta pihalta löytyy varsin runsaasti. Ihan sama minkälainen kolo siellä on, niin kyllä se pienellä puikkonenällä löytyy ja suorastaan kutsuu sheltinalkua lähempiin tutkimuksiin. Aina hän ei ihan muista mistä sinne oli livahdettu ja ajoittain iskeekin harmitus, kun joka paikasta ei pääsekään ulos. Joka kerta sieltä on onneksi ihan itse poiskin löydetty, mutta kieltämättä odotan jo sitä aikaa, kun tuo leikkipuisto olisi menneen talven lumia. 

    Uteliaisuus on pennulle ominaista

    Toinen hauskuus on kukkapenkkien kaivelu. Tämän jalon taidon pieni hunnilauma keksi jo ihan pentuna ja niitä onkin saanut olla paimentamassa pois tuhmuuksista jo pidemmän aikaa. Puutarhurin ammatti taitaa olla monen pikkupennun unelmia, harmi vaan, että toteutuksesta meillä on pieniä taiteellisia erimielisyyksiä. Siitäpä Yukulle on muotoutunut taitelijanimikin: Yuku-RTTI! Silloin on hyvin todennäköistä, että jollain on nenä mullassa, tassut mustana ja kukkapenkissä kuoppia. 

    Uteliaisuus on varsin olennainen piirre koiranpennuissa ja sen varjolla moni uusi asia on helppo esitellä. Pennuilla on vahva taipumus kokeilla asioita hampailla ja tassuilla, nuuskia ja ihmetellä. Niimpä sosialistaminen onkin tärkeitä peruspilareita, joita jokaisen pikkupennun eskariin pitäisi kuulua. Sosialistamisella tarkoitetaan ylipäätään uusiin asioihin tutustumista kaikkia aisteja käyttäen, ei siis vaan eri ihmisten tai koirien tapaamista. Pennun elämään kuuluu varhainen sosialistamiskausi kasvattajan luona ja sen jälkeen myöhäinen sosialistamiskausi noin 12 viikkoon asti. 

    Lue myös: Koiranpennun koulutus – Koiranpennun kehityskaudet

    Perustaitoja on monenlaisia

    Pennun tulisi siis päästä tutustumaan monenlaisiin asioihin: eri ääniin, hajuihin, tassutuntumiin. Eri paikkaan viemisessä olennaista ei ole se paikka, vaan se, että pentu saa itse kokea ja omassa tahdissaan todeta asian olevan neutraali. Sosialistaminen perustuu mielentilaan. Pennun ei siis tarvitse olla ylenpalttisen riehakas vaikkapa uusien ihmisten suhteen (joka tuntuu olevan oletuksena, että kaikkea pitäisi rakastaa – joillekin roduille se on tyypillistä, mutta toisille taas ei ja ei tarvitse huolestua, jos oma pentu ei rakasta kaikkia ihmisiä. Kuitenkin erilaisia ja eri-ikäisiin ihmisiin pitäisi päästä tutustumaan rauhassa.). Riittää siis, että pentu toteaa ihmisten olevan ”ihan fine”. Yukun kanssa on esimerkiksi käyty ihmettelemässä monenlaisia liikkuvia asioita, pyörimässä kaupungissa, harrastuskentällä ja agilityhallissa.

    Lue myös: Koiranpennun koulutus ja sosiaalistaminen

    Toinen tärkeä perustaito on luoksetulo ja sitä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Meillä tätä treenataan jokaisella metsälenkillä ja sen takia kaikkien takkien, hupparien ja housujen taskuissa tuntuukin olevan nameja valmiina. Koiralle luoksetulon pitää olla mahtavinta ikinä ja siksipä onkin tärkeää vahvistaa luoksetuloa paljon ilman kiinnijoutumisen riskiä. Jos joka kerta luoksetulosta saa palkaksi hihnaan joutumisen, niin alkaahan se tylsistyttää ja silloin ollaan hyvällä matkalla siihen, että koira ei ole edes kuuntelevinaan mitä sanotaan. Paljon palkkaa ja isot juhlat etenkin silloin, kun pentu luopuu jostain kivasta asiasta tullakseen omistajan luokse. Ja luoksetuloa kannattaa muuten koko perhe vahvistaa, jotta koira ei ala erotella kenen luoksetulokäskyä kannattaa totella ja kenen ei. Se on kuitenkin taito, joka voi joskus pelastaa jopa hengen ja treenaaminenkin kerrassaan yksinkertaista!

    Kropanhallinta on myös hyvä rakentaa jo pienenä ja tämän takia Yukukin on pentusisaruksineen ulkoillut pienestä pitäen erilaisilla alustoilla. Minusta on ollut vallan mielenkiintoista seurata miten taitavasti ja ennakkoluulottomasti pennut lähtevät kokeilemaan turvallisessa ympäristössä kuinka pikkutöppöset kantaa heti liikkeelle lähdettyään. Metsässä vapaana liikkuminen on pennuille ehkäpä parasta mahdollista liikuntaa, kun sen annetaan omaehtoisesti ja omatahtisesti mennä. Siellä koira oppii miten tasapaino toimii, hahmottamaan etäisyyksiä ja pinnan muotoja, eikä minun ole koskaan tarvinnut kauhulla seurata selviytymistä, jos vähän on epätasaista maastoa edessä. Rappusistakin selvitään turvallisesti, kun on maltti ja taidot.

    Kropanhallintaa on hyvä harjoitella pienestä pitäen vaihtelevassa maastossa.

    Viimeisenä nostaisin tärkeäksi perustaidoksi suhteen ihmisen kanssa. Meillä on tällä hetkellä kotona neljä koiraa, joista Yukulla ja siskopuoli Nessillä on aivan omat leikit ja ne jaksaa temuta keskenään vaikka koko valveillaoloajan. Se on ollut ihanaa seurata miten paljon ne nauttivat toistensa seurasta! Mutta jotta nyt ihan ei lipsuisi ”koiran koiraksi”, pitää muistaa rakentaa sitä omaakin suhdetta koiraan touhuamalla ja puuhaamalla myös keskenään. Se on molemminpuolista opiskelua ja tutustumista: esimerkiksi leikkimistä (lelupalkka opetetaan tuleville harrastuskoirille juurikin pienestä pitäen), käsittelyä, temppujen opettamista. Mitä enemmän pennun kanssa touhuaa, sitä enemmän sitä oppii tuntemaan ja yhteistyöllä on paras mahdollinen pohja. Siitä on kuitenkin iso etu ihan normiarjenkin kannalta, että ihmiseltä tuleva käsky on koiralle aina mahdollisuus, eikä pakosta suoritettava asia.  

    Kaikki mukaan Yukun kesähaasteeseen!

    Haastankin nyt kaikki treenaamaan pennun tai aikuisen koiran kanssa jonkin uuden tempun kesäkuun aikana – Jaa temppuvideo tai kerro mikä on teidän uusi taito! Ehkäpä kolikon poimiminen purkkiin? Peruuttaminen seinää vasten? Highfive? Vasen ja oikea pyörähdys? Merkitse mukaan @vetcare_finland sekä #nousnouspentu, jaamme teidän temppuiluja muille nähtäväksi Vetcaren Instagram tilillä!

    Seuraavassa postauksessa sitten pureudutaan harrastuskoiran perustaitoihin lisää ja sitä pohjustaessa ei voi koskaan olla liikaa kaikenlaisia turhiakin temppuja. 🙂 

    Satu ja Yuku