Melko pian pennun kotiutumisen jälkeen pennun omistaja tulee tilanteeseen, että ulkomaailmaa olisi tutkailtava turvallisesti ja pentu yleensä näin ollen kytkettävä hihnaan. Koiralle hihnan kanssa toimiminen ei suinkaan ole mikään sisäänrakennettu taito, vaan koiranpennun sujuva hihnakäytös vaatii harjoittelua. Tehtävä voi joskus tuntua vallan mahdottomalta, jos hihnan päässä hilluu ja ärisee joka suuntaan sinkoileva pentu! Meillä on Runon kanssa siitä mukava ja vanhempien koiriemme pentuaikaan verrattuna erilainen tilanne, että asumme nykyään omakotitalossa ja pennun pissatukset sujuvat helposti hihnatta omalla pihalla. Runo tosin on osoittanut melkoista seikkailijan luonnetta ja hieman itsepäisyyttä, joten pihassakin ulkoillaan välillä liinan päässä, kunnes luoksetulosta rakentuu varmempi…
Koiranpennun hieno hihnakäytös rakentuu monesta taidosta ja jokaisella omistajalla on tietenkin omat kriteerinsä ja mieltymyksensä arkisen hihnassa kulkemisen suhteen. Meillä hihnassa ulkoilun ja kulkemisen ei tarvitse olla sotilaallisen säntillistä marssimista lenkin alusta loppuun, vaan kyse on enimmäkseen kuitenkin koirien omasta ajasta, kotitien hajupostien nuuskuttelusta ja muusta koiramaisesta ihmettelystä. Kuitenkin haluan koirieni osaavan tarvittaessa pyynnöstä siirtyä vierelleni kulkemaan esimerkiksi ohitustilanteissa enkä myöskään halua koko lenkin olevan päätöntä kiskomista, jo ihan koiran fyysisen hyvinvoinnin vuoksi – hihnassa tempominen ja jatkuva vetäminen alkavat pian näkyä koiran kropassa jumeina, epätasapainona ja pahimmillaan kipuina. Hihna löysänä suurimman osan aikaa kulkien ja käskyjä tarvittaessa kuunnellen ja noudattaen koiran kanssa ulkoilu on mielestäni mukavaa molemmille osapuolille ja tätä lähden pennunkin kanssa heti harjoittelemaan.
Kontaktin ja luopumisen harjoittelu apuna koiranpennun hihnakäytöksen opettamisessa
Runo suhtautui kaulapantaan ja hihnaan aluksi melko raivokkaasti – hihnan pienoinenkin kiristyminen sai pennun raivostumaan ja sitten paniikissa peruuttamaan ikävästä paineesta poispäin eikä rauhoittumisesta ollut tietoakaan. Vaihdoimme harjoituksissa melko pian valjaisiin ja tilanne helpottui sille tasolle, että harjoittelu ja oppiminen on oikeasti mahdollistakin. Varusteillakin on siis väliä! Valjaat ovat mielestäni pennun kanssa muutenkin turvallisemmat, etenkin uusissa ympäristöissä liikkuessa, sillä paine jakautuu pennun kehoon tasaisemmin, jos se esimerkiksi säikähtäessään tai innostuessaan nykäisee hihnasta äkillisesti ja karkaamisriskikin on pienempi, kunhan kaikissa varusteissa on kunnolliset lukot. Harjoittelemme nyt Runon kanssa kotona rauhassa pannan laittoa ja sen kanssa hihnakäytöstä, ennen kuin lähdemme pannassa ja hihnassa häiriöiden keskelle. Pannan on hyvä olla niin pennulla kuin aikuisella koirallakin riittävän leveä, jotta se ei äkkiliikkeissä aiheuta koiran niskaan vaurioita.
Jo ensimmäisistä päivistä lähtien aloimme Runon kanssa opetella kontaktia eli minuun katsomista. Tämä toimii mielestäni hyvänä pohjana myös koiranpennun hihnakäytösharjoittelulle, sillä kontaktista on helppo siirtyä palkkaamaan yhdessä liikkumista. Kun Runo jo osasi tarjota kontaktia minulle, aloin palkita siitä liikkuen itse samalla hieman poispäin ja pentu seurasi liikettäni. Kun Runo sai ideasta kiinni, aloin siirtyä liikkuessani niin, että pentu sai palkkion vierelläni, jolloin pentu hiljalleen oppii, että vieressäni kulkeminen ja liikkeeni seuraaminen on aika kannattavaa puuhaa, josta saa kehuja ja herkkuja! Harjoittelin näitä ensin ilman hihnaa ja hihnan lisättyäni aloitin ensin taas pelkästä kontaktin tarjoamisesta, ja etenin siitä liikkeen lisäämiseen. Seuraava askel meillä on harjoitella yhdessä liikkumista pienissä pätkissä mahdollisimman paljon myös erilaisissa ympäristöissä. Uusi ympäristö häiriöineen tuo luultavasti harjoitteluun uusia haasteita, joten tarvittaessa palaan aina helpompaan harjoitukseen.
Näin harjoittelet luopumista
Koska maailma on täynnä pennulle mielenkiintoisia ja ihmetystä aiheuttavia asioita, voi hihnakäytöksen harjoittelu olla välillä koiranpennulle aivan toissijainen kiinnostuksen kohde. Tätäkin silmällä pitäen alan itse jo pienen pennun kanssa harjoitella myös luopumista eli opettaa koiralle ajatusta siitä, että luopumalla houkuttelevista asioista voikin minulta saada herkullisia makupaloja tai päästä itseasiassa tutkimaan lähemmin tuota kiinnostavaa asiaa! Harjoittelen luopumista paljon tarjoamisen kautta, koska koiran oma oivallus ja motivaatio on tässä mielestäni tärkeä asia. Näin koira on helppo opettaa aikanaan myös lenkillä tarjoamaan oma-aloitteisesti kontaktia, kun se huomaa lenkillä jotakin, mistä se on kiinnostavaa.
Luopumisharjoitusten alkeita voi tehdä kotona helposti esimerkiksi makupalojen kanssa. Ota molemmille kämmenellesi muutama makupala, ja piilota toinen käsi selän taakse, jotta voit näillä makupaloilla palkita pentua. Näytä sitten toista kämmentä makupaloineen koiralle. Pentu yrittää luultavasti tavoitella herkkuja, mutta sulje tällöin kämmen niin, ettei pentu saa varastettuja herkkuja. Heti jos pentu silmänräpäyksenkään ajaksi luopuu namien tavoittelusta (vilkaisee poispäin herkuista, perääntyy, mitä vain), kehu ja palkitse koira toisessa kädessä olevalla makupalalla. Melko pian pentu todennäköisesti keksii, että palkkion saakin nopeammin luopumalla sen tavoittelusta ja vaikkapa istahtamalla tai vilkaisemalla sinua. Kun tämä harjoitus alkaa sujua, ja pentu malttaa luopua asteittain myös avoimella kämmenellä olevista herkuista, nimeän käytöksen (meillä käytetään tähän vihjettä ”jätä”). Kun vihje on pennulle tuttu, voit vaikeuttaa harjoitusta asteittain. Runon kanssa olemme harjoitelleet esimerkiksi lattialle lasketusta namista tai lelusta luopumista ja pikkuhiljaa yleistämme tätä erilaisiin asioihin.
Tärkeää on aluksi palkita pentua oikein hyvin herkuin tai kivalla leikillä luopumisista, niin toiminnasta muodostuu koiran mielestä oikeasti kannattavaa. Myöhemmin palkkiona voi käyttää myös koiran vapautusta sen tavoittelemalle asialle, esimerkiksi päästää koiran haistelemaan sitä kiinnostavaa hajua tai antaa sen ottaakin esine, josta se on luopunut. Luvan saamista harjoittelemme erikseen, jolloin voin opettaa pennulle sanan, jolla se saakin ottaa tai tavoitella luopumisen kohdetta.
Hienosti hihnassa, mutta myös rennosti maailmaan tutustuen
Koiranpennun hihnakäytöstä on hyvä harjoitella pienestä pitäen, mutta täytyy muistaa, että pennun keskittymiskyky on rajallinen ja oppiminen tapahtuu parhaiten pienissä erissä ja sopivassa mielentilassa. Kaikki kotoa poistumiset eivät voi olla koko ulkoilun kestoisia koulutustuokioita – kaikkien vastaantulevien häiriöiden keskellä väsyy todennäköisesti jo omistajakin. Harjoittelen itse Runon kanssa hihnakäytöksen osasia pienissä pätkissä pitkin päivää ja muun aikaa pyrin suhtautumaan hihnakäytökseen armollisesti. Halutessaan voi esimerkiksi vaihtaa erilaiseen hihnaan harjoitusten ajaksi ja muun aikaa kulkea pennun kanssa pidemmällä hihnalla, vaatimatta siltä täydellistä käytöstä, jota se ei vielä koko ajan ja kaikissa tilanteissa jaksa ja osaa. Runo on esimerkiksi luontopolulla käydessämme kulkenut fleksissä, jolloin se voi kulkea vapaammin ja saa keskittyä enemmän ympäristön tutkimiseen. Hihnakäytöksen harjoittelun ohella on tärkeää tarjota pennulle myös mahdollisuuksia tutustua rennosti ympäröivään maailmaan.
Nyt Runo viettää pientä sairaslomaa venäytettyään toisen etutassunsa, joten pidemmät ulkoilut ja hihnaharjoitukset ovat meillä hetken tauolla. Onneksi oheistaitoja, kuten kontaktia ja luopumista voi hyvin harjoitella myös pennun jalkaa rasittamatta ja toivottavasti pian pääsemme taas liikkumaan reippaammin.
Runon kesäseikkailuja voi seurata myös Vetcaren Instagram-tilillä, tulehan kurkistamaan NousNous pennun puuhia sinnekin!
Runo ja Krista