• Puppy diary header

    Oodi harrastaa

    Oodi täytti viime viikolla 16 viikkoa. Tämä tarkoitti, että Oodi sai myös tehosterokotuksen ja kun 21 vuorokauden varoaika on kulunut, niin Oodilla on rokotukset voimassa seuraavan vuoden. Ensimmäisen rokotuksen Oodi sai 12-viikkoisena. Jos kaikki menee suunnitellusti ja kuun ja tähtien asento on oikea, tulee Oodista myös näyttelykoira. Uransa Oodi aloittaa pentunäyttelyistä, kun ikä riittää ja jatkaa siitä viralliseen junioriluokkaan.

    Oodia on totutettu ihan syntymästään lähtien erilaisiin hoitotoimenpiteisiin. Oodin kynnet on leikattu ensimmäisen kerran viikon iässä ja aina viikon välein sen jälkeen. Olen itse suhteellisen neuroottinen kynsien suhteen, enkä tykkää liian pitkistä kynsistä ja jos kynnet pääsee venähtämään oikein pitkiksi, aiheuttaa se myös hankaluuksia esimerkiksi askelluksen kanssa. Kesällä kynnet toki hieman paremmin kuluvat myös kävelyillä, mutta ei riittävästi, joten siksi niiden leikkauksesta pitää omistajan huolehtia. Minulla on rutiini, että aina perjantai-iltaisin istahdan alas ja leikkaan koko lauman kynnet. Keväällä meillä tosiaan oli poikkeuksellisesti 15 koiraa talossa, neljä aikuista ja yhteensä 11 pentua kahdesta eri pentueesta. Siinä vierähti tovi, jos toinenkin, kun kynsiä alettiin leikkaamaan.

    Pentu on hyvä totuttaa kynsien leikkaamiseen alusta asti

    Muutenhan kääpiöpinseri on hyvin helppohoitoinen, pesu hoituu viidessä minuutissa samalla, kun itse käyn suihkussa ja turkki ei oikeastaan muuta hoitoa vaadi. Pesen koirat ainoastaan, jos ne tuntuvat käteen likaisilta tai uinnin jälkeen. Oodi rakastaa vettä. Se tulee lähes aina kanssani suihkuun ja viime viikolla hyppäsi vahingossa uimaankin emänsä perässä.

    Näyttelykehässä pyyhkäisen koiran läpi kosteuspyyhkeellä ja siinä oikeastaan kääpiöpinserin valmistautuminen näyttelyyn. Entisenä sheltti-ihmisenä jaksan edelleen iloita kääpiöpinserin helppoudesta hoitotoimenpiteiden suhteen koiranäyttelyyn mentäessä, vaikka sheltinkään turkki ei ole lähellekään vaativammasta päästä

    Pennun helppo käsittely tärkeää myös muualla kuin koiranäyttelyissä

    Vaikkei näyttelyistä olisikaan kiinnostunut, niin koira on hyvä totuttaa kaikenlaiseen käsittelyyn ja esimerkiksi hampaiden katsomiseen. Tässäkin asiassa ollaan Oodin kanssa taisteltu ja olen saanut sellaista murinaa välillä osakseni, kun suuhun olen kurkkinut. Koiran olisi hyvä tottua myös hampaiden katsomiseen, jos esimerkiksi joskus eläinlääkärissä suuhun tarvitsee katsoa.

    Pöydällä käytän pentuja siitä asti, kun niillä jalat kantavat. Oodikin on oikein tottunut seisomaan pöydällä, eikä ole siitä moksiskaan. Pyydän usein meillä käyviä vieraita ”tutkimaan” koirat päästä varpaisiin, niin antavat myös vieraiden tutkia. Lisäksi totutan liikkumaan näyttelyhihna kaulassa ja opetan koiran seisomaan ja, että se antaa asetella itsensä ns. näyttelyasentoon.

    Näyttelyiden lisäksi harrastetaan koirien kanssa agilitya ja nyt uutena lajina aloitettiin canicross. Olen ihan täysin hurahtanut vetotreeneihin ja olenkin haaveillut omasta kääpiövaljakosta. Canicrossin lisäksi harjoitellaan vetämistä pyörällä, mutta näitä ei toki tehdä pennun kanssa. Oodille olen kaavaillut lisäksi rally-tokoa. Oodi on vauhdikas, mutta tekee kuitenkin tarkasti ja jaksaa keskittyä. Meillä yleensä lajit valitaan koiran mukaan, eikä koiraa lajin mukaan.

    Meidän tekemät harjoitteet luovat pohjaa vähän kaikenlaisille lajeille. Harjoitteet tukevat toisiaan, joten tulevaisuudessa on helpompi alkaa harrastamaan. Kaikki edelliset kirjoitukset ovat osa tätä kokonaisuutta. Hyvin käyttäytyvän ja sosiaalisen koiran kanssa on helpompi siirtyä lajitreeneihin. Kun peruskoulutukseen jaksaa panostaa, rakentuu pohja harrastamiselle sitä kautta ja kun koira on kehittynyt fyysisesti aikuiseksi, ollaan jo loppujen lopuksi aika pitkällä.

    Puppy signature