NousNous pentupäiväkirjan sankari Oodi esittelyssä!
Oodi on saanut suuren kunnian esiintyä pääroolissa uudessa NousNous -pentupäiväkirjassa. Oodi syntyi helmikuun puolessa välissä viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Karma-äitinsä pentulaatikkoon. Pentuja syntyi yhteensä kuusi kappaletta ja Oodi syntyi vasta viiden veljensä jälkeen. Siinä kerettiin jo hikikarpaloita pyyhkiä otsalta, kun uroksia pukkasi kuin plussapalloja konsanaan. Kasvattajana sitä toivoo saavansa myös niitä tyttöpentuja, että saadaan linjalle jatkoa. Meidän ei pitänyt jättää pentua kotiin, mutta eihän ainokaista prinsessaa voinut poiskaan antaa. Niinpä huomasin täysin puolivahingossa keksiväni tyttöpennulle sopivaa nimeä samalla, kun vastailin pentukyselyihin, että ”kaikki pennut ovat jo löytäneet kodin”.
Oodi on Kääpiöpinseri, isolla Koolla. Kuvankaunis tyttö valloittaa suurilla silmillään, jotka saavat kaiken anteeksi. Minun tuleekin olla tarkkana, ettei Oodi keksi alkaa liikaa tätä ominaisuutta hyödyntämään. Pentueen kasvattaminen oli haastavaa koronapandemian aiheuttamien erityistilanteiden vuoksi. Pelkäsin kasvattavani kuutta mökkihöperöä monsteripentua, mutta suureksi ilokseni olenkin saanut huomata kaikilla kuudella pennulla olevan ns. palikat vahvasti kohdallaan. Toki tästä kuuluu suuri kiitos sopivien geenien lisäksi aktiivisille omistajille. Meillä ei nimittäin vieraita käynyt ja sosiaalistamisvaihe jäi hyvin suppeaksi pentujen meillä asuessa. Onneksi tässäkin asiassa on vain mielikuvitus rajana ja niinpä meillä kuunneltiin välillä ukkosen jyrinää ja toisinaan rakettien pauketta tietokoneen välityksellä. Myös hiukset kuivattiin kuuden pennun roikkuessa lahkeessa.
Oodi on erityisen itsenäinen pentu, vailla itsesuojeluvaistoa. Jos se vahingossa löytää tiensä sohvalle, löydän minä sen hetken päästä taiteilemasta sohvan selkänojalla. Onneksi Oodi on myös ahne pentu, joka tekee namin toivossa mitä tahansa. Oodi on reipas, nokkela ja oppii hyvin nopeasti. Erehdyin ensin luulemaan tätä miellyttämisenhaluksi, mutta Oodi vaan tykkääkin nameista. Nimittäin, jos Oodi päättää, ettei se halua, niin se ei sitten myöskään halua. Löydän itseni välillä tanssimassa vaikka minkälaista tiputanssia ainoastaan saadakseni pennun huomion kiinnitettyä itseeni. En olen ennen omistanut pentua, joka uskaltaa irtautua niin itsevarmasti omistajan eli tässä tapauksessa minun välittömästä läheisyydestäni. Oodi uskaltaa. Toki saattaa myös olla mahdollista, että olen hemmotellut Oodia hieman liikaa.
Oodi on iloinen pentu ja sen häntä heiluu välillä niin kovasti, että pelkään sen irtoavan. Oodi onkin täysin kietonut minut ja koko muun perheemme pikkutassunsa ympärille. Toivon Oodista ensisijaisesti tervettä ja hyvin käyttäytyvää kääpiöpinseriä, mutta en pahastu, vaikka saisin siitä kaverin näyttelyreissuille ja muihin harrastuksiin, kuten agilityyn tai rally-tokoon. Luonnetta ja temperamenttia neidillä ainakin piisaa.
Kiva, kun tulit lukemaan meidän pentutarinaa. Tervetuloa uudelleenkin!
Terveisin,
Paula
Oodin kasvattaja, omistaja ja kotona ihan vaan mami.
