Pieni hetki pennunelämää
Se on kerrassaan jännittävää aikaa tämä pennun ensimmäinen vuosi, kun välillä tuntuu, että aika suorastaan lentää: kuono pitenee, häntä kasvaa, koivet venyvät ja pienestä pörröisestä pennusta tuleekin jalkava koirantaimi. Ja välillä sitä toivoo, että menisipä tämä nopeasti ohi: kaikenmaailman tuhmuudet lisääntyvät, kepposet moninaistuvat, pienten naskalien tuhovoima laajenee ja sisäsiisteyskasvatus kun tuppaa ottamaan myös aika ajoin takapakkia. Vaan kaikesta huolimatta koko pentuaika menee kerrassaan hujauksessa ja kun katsoo jo kuukausi sitten otettuja valokuvia, niin niissähän tuntuu olevan ihan toinen pikkupentu!
Katso myös: Lataa uudistunut pentuoppaamme!
Yukun kesä on sujunut oikein mukavissa merkeissä. Vaikka kaksijalkaisen lomat antavat vielä odottaa itseään, onneksi Suomen kesä on tarjonnut varsin mukavia helteisiä maistiaisia näin juhannuksen tiimoilta ja ehdittiin mökillä piiipahtaa koko sirkuksen kanssa. Ja koska siellä ollaan saaressa veden ympäröimänä, turvallisuus- ja mukavuussyistä ensimmäinen duuni pikkupentujen kanssa on uimakoulu. Se on aina mielenkiintoista nähdä miten erilailla pennut yksilöinä suhtautuvat veteen – Yukunkin tapauksessa on jo ehditty keväämmällä tipahtaa laiturilta ja uima-altaaseenkin on utelias pikkuminkki itsensä ehtinyt jo pulskauttaa. Näistä omatoimisista kokeiluista huolimatta vesi kiinnostaa kovasti ja paras vetoapu on kyllä nämä aikuiset vesihirviöt, joita talosta löytyy useampi. Torstaina käytin ensimmäisen kerran pelastusliivit päällä pikkumustikkia vedessä ja sunnuntaina hän uiskenteli jo muina ankkoina ihan itsekseen. Ei tarvittu leluja tai muita koiriakaan enää, kun saukontaimi löysi sisäisen pulikoijan.
Nämä kaikki on sellaisia pentuelämän pieniä hetkiä, jotka olisi kiva ikuistaa. Paljon tapahtuu asioita ensimmäistä kertaa ja toisaalta kasvukin on niin nopeaa, että onhan se mukava katsella jälkikäteen kuvamuistoja “miten pieni se on ollut!” hengessä. Niimpä ajattelin tähän postaukseen erityisesti kasata muutamia kuvausvinkkejä pentujen valokuvaamiseen. Olen kuvaillut aika paljon pentuja, niin omia kuin muidenkin tässä vuosien saatossa ja muutamalla perusasialla niistä voi saada paljon enemmän jo tunnelmaa talteen, kuin pelkkiä viuhahtavia hännänpäitä. Tosin nekin kyllä kuuluu pentuelämän ikuistamiseen olennaisena osana! Niinkuin kaikessa muussakin taitojen opettamisessa, kannattaa keskittyä oikean mielentilan vahvistamiseen ja temppujen avulla voi hyvin valmistella kuvaustilannetta. Se on siis huomattavasti mukavampi, jos on jo etupainotteisesti lähdetty vahvistamaan asioita, eikä kiireellä tai turhautuneena yritetä saada pentua näyttämään iloiselta tai pysymään paikallaan.
Valokuvausvinkkejä pentuelämään:
- Opeta koiralle etukäteen temppuna jonkun esineen päälle etujalkojen laittaminen ja siinä pysyminen. Näin saat helposti kerrottua koiralle, että tässä paikassa kannattaisi nyt seisoskella ja namien tuloa ei voi estää myös silloin, kun kamera on kaivettu esiin.
- Perinteinen odottaminen on myös kovaa valuuttaa. Harjoittele paljon kotona ja muissa ympäristöissä osittaisesti vaikeuttaen tehtävää. Monestihan pennut tuppaa kyllä odottamaan tasan niin pitkään, kuin omistaja hokee odottamista, tuijottaa pentua tiiviisti ja peruuttaa hipihiljaa poispäin – kunnes vaikkapa käteen ilmestyy kamera tai omistaja vaikka kyykistyy! Se on jo sellainen häiriö, että harva pentu sitä harjoittelematta hallitsee. Paljon nameja ja vahvistettta siispä ihan jo kotona siitä, että pentu malttaa odottaa aikaa, matkaa ja eri häiriöitä yksikerrallaan vaikeuttaen.
- Nykypäivän kamerapuhelimet alkaa kuvanlaadussa olla jo erittäin kelpoja haastajia järjestelmäkameroille. Vaikkei puhelin olisi ihan viimeistä huutoa, sillä todennäköisesti saa oikein kivoja kuvamuistoja jo niin, että olet tarkistanut miten perustoiminnot löytyy: tarkennuspisteen valinta, kuvaustilanteessa valotuksensäätö, erilaisia automaattisia kuvatiloja (esim. HDR ottaa useamman valotuksen ja yhdistää ne yhdeksi) tai livephoto, joka ottaa nopean kuvasarjan. Nämä voi auttaa haastavissa valaistuksissa tai sukkelan pennun kuviin saamisessa.
- Kyykisty tai mene maahan asti. Pennun perspektiivi on aikamoisen matala, joten pyri pääsemään sen tasalle, jotta mittasuhteet pysyvät oikeina.
- Luonnonvalo on kaikista parhain yleensä pilvipoudalla tai kesällä aamuisin tai iltaisin. Kovat kontrastit on haastavia etenkin tummien tai tosi vaaleiden koirien kanssa, joten etukäteen voi jo pohtia kuvausajankohtaa, jos mahdollista.
- Kohti tulevalla auringonvalolla kokeile myös vastavaloa! Salamalla saat silloin valaistua kohdetta ja aurinko piirtää nätisti pennun höttöiset karvat taustalta. Kohti tuleva auringonvalo, kun saa monesti siristämään silmiä ja sellaiset kuvat ei ehkäpä niitä toivottuja.
- Elämä saa näkyä kuvissa. MIelummin persoonaa näkyviin, kuin pelkkää vakavaa pönötystä (ellei se sitten ole juurikin sen pennun juttu). Touhua, persoonallisia ilmeitä, satttumuksia. Teknisesti kuva ei välttämättä ole ehkä se täydellisin, mutta jos siinä näkyvä oma koira saa hymyilemään, niin laita ne kuvat talteen silti.
Nyt on kesä parhaimmillaan, joten kamerat käteen ja rohkeasti kokeilemaan erilaisia juttuja sen ainutkertaisen pentuarjen ikuistamiseen! Minkälainen on sinun onnistunein pentukuvasi? Näitä olisi tosi kiva nähdä!
Yukulla tosiaan kesäloma vasta edessä ennenkuin elokuussa alkaa sitten “eskari” pentukurssin merkeissä. Lomalla jatkamme varmasti uimamaisterin hommia, kaivetaan kuoppia, tutkitaan asioita maan ja taivaan väliltä, käydään paljon uusissa paikoissa, ehkäpä vähän muistetaan niiden perustaitojenkin harjoittelu. Oikein ihanaa kesää kaikille kaksi- ja nelijalkaisille!
