PPID – omistajan opas
Yleinen vanhenevan hevosen sairaus
Hevosen Cushingin tautia kutsutaan nykyisin nimellä PPID (pituitary pars intermedia dysfunction), mikä tarkoittaa aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriötä. PPID on pääasiassa ikääntyvillä ja vanhoilla (yleensä yli 15v.) hevosilla esiintyvä sairaus, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla hevosilla. Sairautta tavataan kaikilla hevos- ja poniroduilla sukupuolesta riippumatta ja ainakin 15-30% iäkkäistä hevosista kärsii siitä. Aiemmin hevosten aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriön oireita pidettiin ikääntymiseen kuuluvina, mutta nykyään hevosen PPID osataan tunnistaa, diagnosoida ja hoitaa. Hoidon avulla PPID:tä sairastavan hevosen elämänlaatua voidaan parantaa ja hevosta voidaan pitää harrastekäytössä pidempään.
Aivolisäkkeen toimintahäiriön taustaa
Hevosen aivojen pohjassa sijaitsevat hypotalamus ja aivolisäke toimivat hormonituotannon säätelykeskuksena. Hormonit, jotka toimivat kemiallisina viestinviejinä, leviävät verenkierron avulla ympäri hevosen elimistöä kaikkiin kudoksiin. Terveellä hevosella hormonituotanto on tasapainossa ja hormonit säätelevät tarkasti elimistön toimintaa. Sairastuneilla hevosilla aivolisäkkeen keskilohkon toimintaa hillitsevät hermosolut surkastuvat, mikä johtaa hormonien ja muiden aineiden liikaeritykseen aivolisäkkeestä. Aineiden liikaeritys aiheuttaa taudin moninaiset oireet.
Pitkä karvapeite taudille ainutlaatuinen oire
Sairauden tavallisin oire on kaviokuume sekä pitkä (joskus kihartuva) karvapeite (hirsutismi), joka ei kesälläkään vaihdu ohuempaan karvaan tai vaihtuu normaalia hitaammin. Muina oireina tavataan lihasten surkastumista (erityisesti selän ja lautasten alue), rasvan kerääntymistä epänormaaleille alueille kehossa (silmän yläpuolelle, niskaan, hännäntyveen ja esinahan alueelle) ja lisääntynyttä juomista ja virtsaamista. Hevonen saattaa myös hikoilla tavallista enemmän. Sairastuneet hevoset ovat usein rauhallisia, jopa apaattisia ja alttiita erilaisille tulehduksille. Harvinaisempina oireina tavataan alentunutta hedelmällisyyttä ja pitkittynyttä maidontuotantoa.
Oireet muuttuvat selkeämmäksi vuosi vuodelta sairauden edetessä. Mikäli hevosellasi esiintyy edellä mainittuja oireita, ota yhteyttä eläinlääkäriisi, sillä varhainen hoidon aloittaminen saattaa ehkäistä vakavien oireiden puhkeamista.
Laboratoriotestit diagnoosin tukena
Eläinlääkäri tekee diagnoosin oireiden ja laboratoriotestien avulla. Erittäin selkeissä tapauksissa diagnoosiin voidaan päästä pelkän kliinisen tutkimuksen perusteella. Perusverinäytteistä sairautta ei pysty toteamaan. Diagnoosin varmistamiseksi ja hoitovasteen seurantaan on olemassa useita testejä, joista käytetyimmät ovat deksametasonisuppressiotesti ja ACTH –hormonimittaus. Lisäksi veren insuliinimittauksia käytetään taudin etenemisasteen arvioimiseksi. Testaamiseen vaikuttaa muun muassa vuodenaika ja eläinlääkäri valitsee tapauskohtaisesti sopivimman testin.
Lääkehoito parantaa hevosesi elämänlaatua
Sairauteen ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta elinikäisellä lääkityksellä oireita pystytään usein merkittävästi vähentämään ja ennaltaehkäisemään kohtalokkaiden komplikaatioiden, kuten kaviokuumeen syntyä. Lääkityksen aloittamista suositellaan diagnoosin varmistuttua. Tutkituin ja tehokas lääke on pergolidi, jonka eläinlääkäri määrää reseptillä. Oireiden lieveneminen alkaa useimmilla hevosilla muutaman kuukauden kuluttua.
Lääkitys aloitetaan aloitusannoksella ja eläinlääkäri muuttaa lääkeannosta hoitovasteen mukaan. Oikean lääkeannoksen löydyttyä, hoidon tehoa kontrolloidaan yleensä vuosittain. Lääke on pääosin hyvin siedetty. Joskus haittavaikutuksena voi esiintyä ruoansulatuskanavaoireita kuten ohimenevää ruokahaluttomuutta. Tällöin lääkitys on syytä lopettaa muutaman päivän ajaksi, ja ottaa yhteyttä eläinlääkäriin lääkeannoksen tarkastamiseksi. Tiineillä ja imettävillä tammoilla eläinlääkäri harkitsee lääkitystä tapauskohtaisesti. Pergolidilääkitys aiheuttaa hevoselle elinikäisen teuraskiellon.
Hoitamattomana PPID voi johtaa monien vakavien liitännäissairauksien kehittymiseen ja näiden sairauksien hoitokustannukset ylittävät helposti PPID:n hoitokustannukset.
Hyvä perusterveydenhuolto on tärkeä osa hoitoa
Tavoitteena on parantaa ja ylläpitää hevosen hyvää terveydentilaa ja minimoida haitallisten komplikaatioiden (kaviokuume, tulehdukset) riskiä. Hyvän perusterveydenhuollon kulmakiviä ovat kavioiden ja hampaiden säännöllinen hoito sekä madotus eläinlääkärin ohjeen mukaan. Ruokintaan tulee kiinnittää erityishuomiota. Pitkän karvapeitteen leikkaaminen helpottaa hevosen oloa, estää liikahikoilua ja ihotulehduksia. Mahdollisten kaviokuume- tai tulehdusoireiden puhjetessa omistajan nopea reagointi on tärkeää, jotta hoito päästään aloittamaan nopeasti, eikä oireilu pääse pitkittymään.
Ohjeita PPID:tä sairastavan hevosen ruokintaan
Rehun tulee olla korkealaatuista ja hyvin imeytyvää. Hevosen ruumiinpaino pyritään pitämään normaalina. Hevoselle kannattaa syöttää matalahiilihydraattisen heinän lisäksi senioritäysrehua. Jos hevonen kärsii insuliiniresistenssistä ja on laiha, kannattaa ruokintaan lisätä myös öljyä ja E-vitamiinia riittävän energiasaannin turvaamiseksi.
Jos hevonen on lihava ja sillä on metabolisen syndrooman oireita, tulee ruokavalion olla vähähiilihydraattinen ja laiduntamista tulee välttää eli sokereiden määrä ruokavaliossa pyritään pitämään mahdollisimman pienenä. Tällöin energiaa voidaan hakea esimerkiksi rasvoista, E-vitamiinilisää unohtamatta.
Ennuste oikealla hoidolla hyvä
Lääkityksellä ja hyvällä perusterveydenhoidolla PPID:tä sairastavan hevosen elämänlaatu voi parantua huomattavasti ja hevonen voi elää vuosia hyvää elämää.
Hoitoon sitoutuminen ja säännölliset eläinlääkärikontrollit ovat ensiarvoisen tärkeitä hoidon onnistumisen ja hevosen hyvinvoinnin kannalta.
Kuvat
- ELL Johanna Penttinen, Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri
- Hevoslääkärikeskus Hippomedi Oy
