Ratsastaja on aina syyllinen kaikkeen
16. huhtikuuta 2019

Ratsastaja on aina syyllinen kaikkeen, joskus jopa hyviin asioihin

TEKSTI ELL Laura Laakso

Hevosen ja ihmisen kavioliitto on pelastanut hevosen lajina. Villeihin etähoidettaviin kumppaneihinsa nähden kesyhevosen elämä on todella tervettä, leppoisaa ja turvallista. Hevosen hyvinvointi lisääntynyt täällä Suomessakin viimeisen 15 vuoden aikana merkittävästi. Jokainen hevosten kanssa työskentelevä eläinlääkäri on kokenut muutoksen niin omissa keuhkoissaan kuin myös lääkekaappinsa sisällössä. Talli-ilma on puhdistunut, heinänlaatu parantunut, keuhko-ongelmien määrä tippunut. Lyöttymät, hiertymät ja haavat ovat siirtyneet lähes historiaan kun varusteiden laatu on noussut. Hevoset pääsevät enemmän ulos ja kavereidensa kanssa viettämään lajityypillistä laatuaikaa.

Netin hevoskeskusteluja selaamalla ei kuitenkaan pääse hevosenomistajaparkojen itsetunto kohoamaan. Niitä lukiessa hevonen kuolee edelleen aina väärään ruokintaan, hoitoon, ratsastukseen ja valmennukseen sekä kärsii, sairastuu ja rasittuu lähes kaikesta mitä teet.

Ikävä puoli nettikeskustelussa on, että siinä on osa totta

Murheenkryyninä on edelleen rasitusvammat. Jännevammat, rasitusmurtumat ja nivelrikko. Niiden syntymistä ei ole saatu kuriin.

Tutkimus puoltaa nettisivujen näkemystä, jonka mukaan juuri sinulla, valmentajalla ja/tai ratsastajalla/ohjastajalla, on suurin merkitys hevosen rasitusvammatiheyteen. Ei pohjalla, hevosen suvulla tai sukupuolella. Sinulla.

Hyvä asia siinä, että syy löytyy peilistä on se, että toimintaansa voi aina muuttaa, kun hevosen sukua ja sukupuolta taas ei voi. Muutokseen tarvitaan oikeaa tietoa ja hyviä ohjeita.

Toisin kuitenkin kuin nettikeskusteluissa, tieteessä on huomattu, että hevonen ei ole täydellinen, passiivinen eläin, joka muuten kulkisi koskaan rasittumatta tai hajoamatta, ellei ihminen sitä käyttäisi. Hevosella on vinoutta, huonoa kehonkäyttöä ja siitä seuraavia rasitusta lisääviä toimintamalleja ilman ratsastajaakin. Hevosella saattaa olla vaikeissa tilanteissa sille itselleen katastrofaalisia toimintamekanismeja hyvän kehonhallinnan taitojen puuttuessa. Kukapa ei olisi joskus nähnyt hevosta, joka yrittää liukkaalla alustalla sutia itsensä pystyyn vauhtia lisäämällä ja selkäänsä laskemalla. Hevosen kehonkäyttöä ja biomekaniikkaa voidaan parantaa opettamalla sille parempia toimintamalleja, mihin kouluratsastus on alkujaan kehitettykin.

Toisin sanoen Sinä, joka juuri olet syyllistynyt olemalla se, jonka syytä rasitusvammat ovat, olet myös se, jonka käsissä on hevosesi vahvistaminen paremmaksi ja kestävämmäksi.

Jotta kouluratsastus pysyy sen alkuperäisessä tarkoituksessa pitää tietää, mitkä liikkeet vahvistavat, miten paljon toistoja, millä nopeudella ja missä vaiheessa hevosen kehityskaarta. Minkälaisia teknisiä taitoja ja minkälaista lihasvoimaa hevonen tarvitsee saadakseen hallittua esimerkiksi passagen kaltaisen liikeradan turvallisesti? Miten opetan hevoselle hyvää tasapainoa ja vähennän vinoutta?

Ennaltaehkäisy vaatii hyvää hevosen liikunnan suunnittelua, toteutusta ja seurantaa. Rasitusvammojen hoito vaatii palautumista, kuntouttamista, tietoa ja tekoja.