Varsan ravitsemus
16. tammikuuta 2020

Varsan ravitsemus ja kivennäistarpeet – syntymästä vieroitukseen

Tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen tarvitaan oikeat rakennusaineet. Ei ole yhdentekevää mitä kasvava varsa syö. Ensimmäinen elinvuosi on myöhemmän kehityksen kannalta ratkaisevin. Sen aikana varsa saavuttaa noin 60 % lopullisesta elopainostaan ja korkeuskasvussa se tavoittaa 90% lopullisesta säkäkorkeudestaan.

Varsan optimaalista ruokintaa voi valmistella jo ennen varsan syntymää emän ruokinnalla. Lisäämällä kantavan tamman ruokinnassa luonnollisen E-vitamiinin määrää tiineyden loppuvaiheessa ja maidontuotannon ensivaiheessa voidaan tällä tieteellisen tutkimuksen mukaan vaikuttaa ternimaidon laatuun ja sitä kautta parantaa varsan alfa-tokoferoli- sekä vasta-ainepitoisuuksia plasmassa¹. Ternimaito on tärkeää varsan vastuskyvyn luomiseksi. Lopputiineydestä tamman nisien turvotessa vaihdetaan tamman kivennäinen erityisesti varsojen tarpeeseen suunniteltuun kivennäiseen.

Varsa on utelias ja alkaa emän esimerkin innoittamana maistella kiinteää rehua jo 2-3 viikon iässä vaikka sen pääasiallinen ravinto ensimmäiset 3-4 kuukautta on tamman maito. Jo puolen vuoden iässä kiinteän rehun osuus on kasvanut määrään, jolla varsa pärjäisi. Varsat usein vieroitetaankin noin 6 kk:n iässä.

Mitä varsa tarvitsee?

Aika ennen ja jälkeen vieroituksen on kasvun ja kehityksen kannalta kriittistä. Varsa tarvitsee normaaliin kasvuun ja kehitykseen tasaisesti ja oikeassa suhteessa kaikkia ravintoaineita. Erityisen tärkeää on huolehtia, että kasvava varsa saa riittävästi laadukasta valkuaista (proteiinia). Laadulla viitataan valkuaisen sisältämiin varsalle välttämättömiin aminohappoihin; niiden koostumukseen ja hyväksikäytettävyyteen. Eli mitä lähempänä aminohappojen koostumus on hevosen kudosten luonnollista aminohappokoostumusta ja mitä paremmin aminohapot imeytyvät, sitä parempi on valkuaisen laatu. Tärkein aminohappo varsalle on lysiini. Mikäli lysiiniä ja muita tärkeitä aminohappoja ei ravinnossa ole riittävästi hajottaa varsan elimistö kudostensa kuten lihasten valkuaisaineita saadakseen aminohappoja tärkeämpiin kasvun kannalta välttämättömiin tehtäviin.

Varsan ruokinnan valkuaisen lähteenä on korsi- ja väkirehu. Pääravinnon lähde on tamman maidon jälkeen heinä. Esimerkiksi heinästä ja kaurasta muodostuvalla ruokinnalla oleva kasvava varsa tarvitsee rinnalle valkuaislisää ruokinnassaan noin 9-10 kuukauden ikään asti.

Riittävän valkuaisen saannin lisäksi on huolehdittava oikeanlaisista ja oikeassa suhteessa olevista kivennäisistä, hivenaineista ja vitamiineista. Näitä tarvitaan turvaamaan luuston, lihaksiston ja hermoston normaali kasvu ja kehitys.

Kivennäisistä tärkeimpiä ovat kalsium ja fosfori, joiden oikea määrä ja oikea suhde ovat tärkeitä.

Hivenaineista tärkeydessä ylimmäksi nousevat kupari, sinkki, magnesium ja mangaani. Lihasten kehityksen kannalta varsa tarvitsee myös seleeniä.

Vitamiineista tärkeimmät ovat A-, D- ja E-vitamiini.

Varsan ruokinnan toteutus

Kehittyvän varsan pääasiallinen ravinnonlähde on ensiluokkainen, ravinteikas ja hyvin sulava karkearehu eli heinä. Varsan ruoansulatuselimistö kehittyy vielä ensimmäisen elinvuoden aikana ja rehun sulatuskyky ei vielä ole aikuisen hevosen veroista, joten varsan karkearehuksi ei sovi kortinen, myöhään korjattu ja runsaasti sulamatonta kuitua sisältävä heinä.

Heinä onkin usein ensimmäinen kiinteä rehu, jota varsa alkaa maistella 2-3 viikon ikäisenä. Varsan mahalaukku on hyvin pieni ja tämä on hyvä muistaa ruokintakerroissa sekä määrissä. Maitoa varsa imee noin 30-50 kertaa päivässä ja laitumella ruohoa on kokoajan syötävissä pienissä erissä kerrallaan. Väkirehujen maistelut on syytä aloittaa varovaisesti hyvin pienissä annoksissa. Väkirehuja voi pienissä maistiaisissa alkaa tarjoilla varsalle hieman ennen yhden kuukauden ikää. Varsan annoksen voi tarjoilla omassa ruoka-astiassa, johon tamma ei pääse käsiksi. Mikäli ensimmäisenä väkirehuna käytetään kauraa, on sen syytä olla litistettyä tai rouhittua. Kokonainen kaura saattaa olla varsan ruoansulatusjärjestelmälle liian kova pala sulatettavaksi.

Varsan energiantarve ja ruokintamäärät riippuu sen tulevasta koosta. Puolen vuoden iässä, vieroituksen aikaan varsan tulisi pystyä syömään päivän aikana vähintään 3-4 kg heinää ja väkirehujakin noin 0,5-1 kg. Riippuen heinän kuiva-ainepitoisuudesta sopiva määrä kasvavalle varsalle on 5-10 kg kuiva- tai säilöheinää vieroituksen jälkeen. Väkirehujen määrää voi lisätä ensimmäisistä maisteluista lähtien tasaisesti kunnes ollaan tavoitemäärässä.

varsan kehitys

Kasvun ja kehityksen kannalta tärkeät varsan rakennusaineet (kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit)

Kalsium ja Fosfori

Kehittyvät luut tarvitsevat oikeassa suhteessa kalsiumia ja fosforia. Kalsium ja fosfori vaikuttavat luiden kovuuden ja kestävyyden kehitykseen. Lisäksi kalsiumilla ja fosforilla on tärkeitä tehtäviä liittyen lihaksistoon, hermoston toimintaan, veren hyytymiseen, happo-emäs-tasapainon ylläpitoon sekä useiden entsyymien ja hormonien toimintaan. Kalsium ja fosfori vaikuttavat myös siihen, kuinka hyvin varsan elimistö pystyy hyödyntämään monia muita kivennäisiä ja vitamiineja. Kalsium ja fosfori ovat tärkeimmät pääkivennäiset hevosen ruokinnassa ja niiden suhde toisiinsa on oltava oikea. Kasvavalla suhde on eri kuin aikuisella hevosella. Kasvavan varsan ruokinnassa suhde on 1,8-2/1 aikuisella hevosella suhteen ollessa 1,5/1. Jos varsa ei saa ravinnossaan riittävästi kalsiumia ja fosforia voi seurauksena olla kasvuhäiriöitä ja kasvu voi peräti tyrehtyä.

Kupari

Kupari on tärkeä elimistön energia-aineenvaihduntaan liittyvien entsyymien toiminnan sekä kimmoisan kudoksen synteesin ja ylläpidon kannalta. Kuparia tarvitaan myös hemoglobiinin muodostumiseen ja raudan imeytymiseen. Kupari liittyy keskushermoston toimintaan ja ihon melaniinin synteesiin. Kuparin ja sinkin suhde on oltava oikea, liiallinen sinkki heikentää kuparin imeytymistä. Kuparin puute voi edesauttaa kasvuhäiriöiden syntymistä.

Sinkki

Sinkki on välttämätön normaalin kasvun ja luuston muodostumisen kannalta. Sinkki liittyy yli sadan entsyymin toimintaan ollen tärkeä osa aineenvaihduntaa. Sinkki on mukana myös hormonitoiminnassa esimerkiksi insuliinin ainesosana hiilihydraatti- ja energia-aineenvaihdunnassa. Sinkki osallistuu haavojen parantumiseen ja auttaa A-vitamiinin toimintaa. Sinkin ja kuparin suhde ruokinnassa on oltava oikea, liiallinen sinkki haittaa kuparin imeytymistä. Sinkinpuutteesta johtuen varsan kasvu voi hidastua.

Magnesium

Magnesium on tärkeä luuston, lihaksiston ja hermoston  kannalta. Magnesiumia tarvitaan energiantuotannossa monien entsyymien toimintaan. Magnesium toimii kalsiumin kanssa hermoimpulssin siirrossa ja lihasten toiminnoissa. Magnesiumin ja kalsiumin suhde ruokinnassa on oltava oikea, muutoin magnesium heikentää kalsiumin imeytymistä. Liiallinen fosfori taas haittaa magnesiumin imeytymistä. Magnesiumin puute voi hidastaa kasvua ja välillisesti aiheuttaa häiriöitä kalsiumin ja kaliumin toiminnoissa aiheuttaen siis myös niiden puutosoireita.

Mangaani

Mangaania tarvitaan luuston, nivelten, lihaksiston ja hermoston toiminnassa. Mangaanilla on tärkeä tehtävä kontoidiinisulfaatin synteesissä nivelruston muodostumista edesauttamassa. Mangaania tarvitaan myös energia-aineenvaihdunnassa. Mangaanin suhde fosforiin on oltava oikea, liiallinen mangaani saattaa häiritä fosforin imeytymistä. Liian vähäinen mangaanin saanti taas altistaa kasvavan varsan kasvuhäiriöille ja luustovioille.

Seleeni

Kasvava varsa tarvitsee seleeniä lihasten kehittymiseen ja toimintaan. Seleenillä on tärkeä tehtävä yhdessä E-vitamiinin kanssa estää lihasrappeuman syntyminen. Seleenin annostelu on äärimmäisen tarkkaa seleenin ollessa liika-annosteltuna hyvin vaarallista. Seleenin puute voi pienillä varsoilla johtaa imemisvaikeuksiin ja aiheuttaa kaiken ikäisillä varsoilla lihasheikkoutta.

Jodi

Varsa tarvitsee jodia tyroksiinin valmistamiseen kilpirauhasessa. Tyroksiini on hormoni, joka vaikuttaa moniin elimistön toimintoihin säädellen mm. aineenvaihdunnan nopeutta, energian tuotantoa ja painoa. Jodin puutteesta kasvu voi hidastua. Jodin annostelu on tarkkaa. Liikasyöttö voi aiheuttaa myrkytysoireita esim. kantava tamma tarvitsee jodia turvaamaan sikiön normaali kehitys, mutta liiallinen jodin saanti voi aiheuttaa vastasyntyneiden varsojen epämuodostumia. Kaikilla hevosilla on yliannostuksen yhteydessä riski kilpirauhasen liikatoimintaan.

A-vitamiini ja beetakaroteeni

Kasvava varsa tarvitsee A-vitamiinia luiden kasvuun ja turvaamaan vastustuskyvyn kehittymistä. A-vitamiinia tarvitaan myös kavioiden kasvuun ja limakalvojen kunnossapitoon. Beetakaroteeni on A-vitamiinin luonnollinen muoto, joka muuntuu hevosen elimistössä A-vitamiiniksi. A-vitamiinin puute voi hidastaa luustonkasvua ja varsalla saattaa esiintyä erilaisia hermostollisia ja hormonaalisia häiriöitä. On syytä huomioida myös, että A-vitamiinin puute saattaa aiheuttaa tammalle maidontuotannon vähenemistä. A-vitamiinin ollessa rasvaliukoinen vitamiini on olemassa riski yliannostuksesta liiaksi annostellessa. Beetakaroteenin kohdalla yliannostusta ei helposti synny siitä muodostuessa elimistössä A-vitamiinia vain tarpeen mukaan, muodostus loppuu kun vitamiinitasapaino on saavutettu.

D-vitamiini

D-vitamiini on erityisen tärkeä kasvavien varsojen  luuston terveydelle sen säädellessä kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa elimistössä. D-vitamiinin puute voi aiheuttaa varsoilla häiriöitä luutumistapahtumassa ja johtaa pahimmillaan riisitaudin syntyyn (luut eivät kovetu normaalisti vaan pehmenevät ja vääntyvät epänormaaliin asentoon). Rasvaliukoisena vitamiinina yliannostuksen riski on olemassa syötettäessä liian suuria määriä.

E-vitamiini, α-tokoferoli

E-vitamiini on yhteisnimitys tokoferoli- yhdisteille. Biologisesti aktiivisin näistä on E-vitamiinin luonnollinen muoto α-tokoferoli. Se toimii antioksidanttina suojaten soluja vapaiden happiradikaalien vaikutuksilta. Rasvaliukoinen E-vitamiini toimii yhteistyössä mm. seleenin, A-vitamiinin ja rasvahappojen kanssa. E-vitamiini on tärkeä lihaksille vaikuttaen niiden energiantuotantoon ja hapenottoon. Hevonen ei itse pysty valmistamaan E-vitamiinia elimistössään. Varsa tarvitsee E-vitamiinia lihaksiston ja keskushermoston normaalin kehityksen tueksi sekä vastustuskykyä ylläpitämään. Kantavien ja imettävien tammojen, varsojen ja nuorten kasvavien hevosten E-vitamiinitarve on korostunut. Muista rasvaliukoisista vitamiineista poiketen E-vitamiinista ei synny kovinkaan helposti yliannostusta.

B-vitamiinit (B1, B2, B3, B5, B6, B12, foolihappo)

B-vitamiinit on vesiliukoisten vitamiinien ryhmä, jotka vaikuttavat lihaksiston ja hermoston toimintaan, energia-aineenvaihduntaan, proteiinisynteesiin sekä ehkäisevät anemiaa. Aikuinen terve hevonen pystyy valmistamaan paksusuolessaan B-ryhmän vitamiineja, varsoilla voi syntyä puutetta sillä ruoansulatuskanava ei ole vielä täysin kehittynyt.

K-vitamiini

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka vaikuttaa veren hyytymiseen ja luun muodostukseen. K-vitamiinia syntyy hevosen elimistössä suolistomikrobien vaikutuksesta. K-vitamiinin tarve on varsoilla korostunut.

Ratkaisuja ruokintaa helpottamaan

Kasvavan varsan ruokinta on äärimmäisen tarkkaa puuhaa ja erityistä tarkkuutta vaaditaan kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien suhteen. Määrät ovat tarkkoja ja niiden suhde toisiinsa olennaista ruokinnan toteuttamisessa. Kasvavan ja kehittyvän varsan erityistarpeisiin vastaamaan kannattaa siis valita varsoille ja nuorille hevosille suunniteltu täydennysrehu, jossa tärkeät kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit ovat oikeassa suhteessa vastaamaan kasvavan hevosen erityistarpeisiin. Aikuisten hevosten kivennäisvalmisteet ovat lähtökohtaisesti sopimattomia jo väärän peruskivennäisten eli kalsiumin ja fosforin suhteen vuoksi.

Kasvavan varsan tarpeisiin vastaamaan suunniteltu täydennysrehuvalmiste Mega Base Junior tukee ja turvaa normaalia kasvua ja kehitystä.

Lähteet:

Markku Saastamoisen artikkeli varsan ruokinnasta
Hevostietokeskuksen sivuilla tietoa ravintoaineista
Luke
Anneli Lillkvist: Ruokinnalla tuloksiin 3, ISBN 952-91-0822-2