Hevoskasvatuksen ABC osa 5 – tiineyden aikainen terveydenhuolto ja riskitiineyden tunnistaminen

TEKSTI ELL, Diplomate ACVIM, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Jonna Jokisalo

Siitostamma tulee perusrokottaa ja madottaa aivan kuten mikä tahansa muu aikuinen hevonen, erityisiä lisämadotuksia ei ole tarpeen antaa. Rokotuksia sen sijaan on suositeltavaa antaa tiineelle enemmän. Noin kuukautta ennen laskettua aikaa tulisi tehostaa jäykkäkouristusrokotus, jotta ternimaidossa olisi mahdollisimman hyvät vasta-ainepitoisuudet tetanusbakteeria vastaan. Tämä on tärkeää, sillä varsat ovat jäykkäkouristukselle alttiita saadessaan helposti haavoja ensimmäisinä elinkuukausinaan ja bakteeri on maaperäinen. Tammat suositellaan rokotettavan myös herpesvirusta vastaan. Herpesvirus on yleinen abortin aiheuttaja tammoilla ja sitä vastaan on olemassa rokote. Tämä rokote suositellaan annettavaksi tiineyskuukausina 5, 7 ja 9.

Muu terveydenhuolto riippuu tamman yleisestä terveydentilasta. Rauhoitusaineet voivat ainakin teoriassa aiheuttaa luomisen ja siksi tiinettä tammaa ei tulisi rauhoittaa muuta kuin välttämättömiin toimenpiteisiin.

Omana periaatteena olen pitänyt, että mikäli tamman kunnollinen hoito vaatii rauhoittamisen, tulee se tehdä, sillä rauhoittamisen aiheuttama luomisriski on kuitenkin erittäin pieni.

Tamma ei ole tiine, mutta tuottaa maitoa?

Mikäli tamma alkaa tuottamaan maitoa tulee tiineys ensin poissulkea ajatuksella ”tiine kunnes toisin todistetaan”. Muita mahdollisia syitä maidontuotantoon ovat valeraskaus (harvinainen hevosella), utaretulehdus, hevosen Cushingin tauti (PPID) sekä erilaiset hormoneja tuottavat kasvaimet varsinkin munasarjoissa. On myös tammoja jotka tuottava ”aina” maitoa ilman syytä.

Mikäli tamma siis alkaa tuottamaan maitoa yhtäkkisesti, on hyvä pyytää eläinlääkäriä ultramaan kohtu ja munasarjat, tarkastamaan utare sekä ottamaan verikoe hevosen Cushingin taudin (PPID) varalta. Mikäli näissä ei löydy syytä maidontuotantoon voidaan tyytyä siihen, että kyseessä on yksi niistä tammoista, jotka vain tuottavat maitoa ilman selkeää syytä.

On myös mahdollista, että pikkuvarsa alkaa tuottamaan maitoa! Tämän arvellaan johtuvan tamman voimakkaasta estrogeenituotannosta lopputiineydessä ja on harmiton, itsestään ohimenevä tila.

Riskitiineyden tunnistus

On tärkeää tunnistaa ns riskitiineys eli ne tammat, jotka ovat suuremmassa vaarassa sairastua tiineyden aikana.

Tiineen tamman seurantaan tulisi kiinnittää erityisesti huomiota, mikäli kyseessä on iäkäs tamma. Seurantaan tulee kiinnittää huomiota myös jos tiineystarkastuksissa on havaittu kohdunkaulan vaurio, epäideaali synnytyselinten rakenne tai tammalla on joskus ollut sairas varsa.

Tamma voi myös itse sairastua ollessaan tiine tai sillä voidaan havaitaan istukkatulehduksen oireita. Kaikki nämä tammat tulisi tutkia istukkatulehduksen varalta keskitiineydessä tai viimeisellä kolmanneksella, ja jo aiemmin, mikäli havaitaan oireita.

Hevosen istukka

Hevosen istukka koostuu kahdesta kalvopussista. Varsan ympärillä on ns amnion-pussi kun taas allanto-korionpussi kiinnittää istukan kohtuun kiinni.

Istukan tarkoituksena on suojella varsaa ja tarjota varsalle sen tarvitsemat ravinto-aineet ja happi. Istukkatulehdus on yleensä allanto-korionissa ja aiheuttaa tämän erkanemisen kohdusta jolloin varsan elinolosuhteet huononevat koska mm hapensiirto varsaan huononee. Istukkatulehduksen seurauksena voi syntyä normaali varsa ja toisaalta pahimmassa tilanteessa tamma luo varsan.

Yleisimmin istukkatulehduksen seurauksena syntyy ns. dummy-varsa. Näillä varsoilla on tiineydenaikaisen hapenpuutteen takia eriasteinen, yleensä tukihoidolla ohimenevä, aivovaurio, joka aiheuttaa käytösmuutoksia. Nämä varsat eivät tyypillisesti osaa imeä, käydä makuulle yms. Pahimmillaan näillä varsoilla on epileptistyyppisiä kohtauksia. Tähän sairauteen ei ole ”täsmähoitoa” ja siksi ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää.

Istukkatulehduksen aiheuttaa yleensä bakteeritulehdus. Yleisimmin ajatellaan bakteerien pääsevän kohtuun kohdunkaulan kautta, mutta verenkierron välityksellä siirtyvä infektio on myös mahdollinen.

Istukkatulehduksen tyypillisin oire on ennenaikainen maidonvalutus. Ennenaikaisen maidonvalutuksen taustalla voi kuitenkin olla muitakin syitä, kuten luominen tai sikiön menehtyminen kohtuun. Muita istukkatulehduksen oireita ovat erityyppiset emätinvuodot sekä ns löystynyt takaosa (löystyminen normaalia juuri ennen varsomista).

Mikäli tiineellä tammalla havaitaan yllä lueteltuja oireita, tulisi sikiön ja istukan kunto tarkastaa eläinlääkärin toimesta. Eläinlääkäri arvioi istukan paksuuden ja kontaktin kohtuun, sikiönesteiden ulkonäön sekä sikiön sydämen sykkeen ja aktiivisuuden ultraäänilaiteen avulla. Verinäytteestä voidaan lisäksi määrittää tulehdusarvot sekä mahdollisesti hormonipitoisuuksia (progesteroni ja estrogeeni).

Näiden avulla voidaan arvioida istukkatulehduksen vakavuusaste sekä ennen kaikkea seurata hoitovastetta. Joissakin tapauksissa otetaan lisäksi bakteeriviljelynäyte kohdunkaulasta, varsinkin jos tulehdus ei näytä vastaavan hoitoon.

Istukkatulehduksen hoito

Istukkatulehduksen hoidossa käytetään antibioottia, tulehduskipulääkitystä sekä tiineyttä tukevaa hormonilääkitystä. Lääkehoidon lisäksi on tärkeä muistaa myös että ennenaikainen maidonvalutus voi johtaa vasta-aineiden menetykseen ja siten huonolaatuiseen ternimaitoon joten näissä tapauksissa tulisi varautua pakasteternimaidolla. Ternimaito säilyy pakkasessa ainakin vuoden ja todennäköisesti jopa 3 vuotta.

Ternimaidon laatuun voi vaikuttaa antamalla tammalle lopputiineydestä E-vitamiinia. Tutkimuksen mukaan E-vitamiinin annostelulla on selkeä, positiivinen vaikutus ternimaidon vasta-ainepitoisuuteen ja siksi yhdenkään tiineen tamman ei tulisi jäädä ilman E-vitamiinilisää. 

Mikäli tammalla on ollut istukkatulehdus, infektio puhdistuu yleensä itsellään. Toki mikäli varsa on sairas, kannattaa tamman kohtu aina huuhdella, koska usein tammalla on samalla kohtutulehdus.

Istukkatulehdus ei ole tarttuva joten tammaa ei tarvitse eristää muista. Ennen seuraavaa siemennystä/astutusta tulee jättää väliin yksi puhdistava kiima. Yhden istukkatulehdustiineyden jälkeen tammaa tulee pitää riskitammana kaikissa seuraavissa mahdollisissa tiineyksissä mutta on mahdollista, ettei tilanne koskaan toistu.

Varsa hyötyy emän saamasta E-vitamiinista ja sen lisääminen tamman ravintoon on ehdottoman suositeltavaa.

Muut tiineyden aikaiset ongelmat

Mikäli tiineys keskeytyy liian aikaisin, sitä kutsutaan abortoinniksi. Abortin yleisin syy lopputiineydestä hevosella on istukkatulehdus. Myös kaksoistiineys yleensä menee kesken lopputiineydestä, kun kasvavat sikiöt eivät enää mahdu kehittymään kohdussa.

Infektiivivistä syistä yleisin on herpesviruksen aiheuttaman abortti. Muita tunnettuja abortin aiheuttajia ovat hevosen virusarteriitti sekä leptospira-bakteeri. Kuten tekstin alussa oli puhetta, herpesviruksen aiheuttamaa aborttia vastaan on rokotus.

Muita syitä abortointiin ovat sikiön napanuoran torsio eli kiertyminen itsensä ympäri niin tiukalle, ettei veri pääse kulkemaan sikiöön, sekä tamman vakava sairaus.

Muuta huomioitavaa

Mikäli tamma sairastuu vakavasti varsinkin tiineyden ensimmäisen 100 vrk aikana on vaarana, ettei tamma tuota riittävästi progesteronia ylläpitämään tiineyttä. Sen vuoksi alkutiineydessä sairastuneille tammoille on suositeltavaa antaa synteettistä progesteronia takaamaan riittävä progesteronipitoisuus elimistössä.

On paljon lääkkeitä joiden vaikutus sikiöön ei ole tiedossa. Itse ajattelen asian niin, että mikäli tamman hoito vaatii tietyn lääkityksen, on se tammalle annettava tiineydestä huolimatta, sillä mikäli tamma voi huonosti, ei sikiölläkään ole toivotun kaltaiset olosuhteet.

Lääkitysten lisäksi tiineen tamman energiansaannista on huolehdittava sairauden aikana. Mistä tahansa syystä paastotettavalle tiineelle tammalle tulisi antaa energialisä, esimerkiksi seosmelassin muodossa, sillä tiineet tammat ovat muuten riskissä sairastua ns hyperlipemiaan.

Energiavajeesta kärsivä hevonen voi vapauttaa rasvavarastoistaan niin ison määrän vapaita rasvahappoja, ettei sen maksa ehdi käsittelemään niitä ja ne jäävät verenkiertoon. Tätä tilaa kutsutaan hyperlipemiaksi ja se aiheuttaa itsellään ruokahaluttomuutta eli pahentaa näin entisestään tilannetta. Pahimmillaan se aiheuttaa vakavan maksa- ja munuaisvaurion.