Hevosen kouluttaminen klinikkakäyntiä ja eläinlääkärin toimenpiteitä varten

TEKSTI ELL Mirjami Anttila

Hevosen kouluttaminen eläinlääkärin toimenpiteitä varten on tärkeää työturvallisuuden kannalta. Hevoselle olisi hyvä opettaa perustaitoja, jotta vältyttäisiin tavallisimmalta ongelmakäytös tilanteilta hevosklinikalla tai eläinlääkärin toimenpiteissä sekä kotona lääkityksissä ja hoidossa.

Eläinlääkärissä esimerkkejä mahdollisesti haastavista eläinlääkärin toimenpiteistä ovat pistäminen/verinäytteen otto, pakkopilttuuseen tai traileriin meno, lääkkeen antaminen suuhun, karvan klippaaminen ja silmälääkkeen laittaminen.

Hevosen oppiminen

Hevonen oppii aina ja ihminen viestii aina hevoselle jotain, vaikka seisoisi vain paikallaan. Hevonen lukee ihmisen kehon kieltä, katseen suuntaa, käsien ja kehon liikkeiden painoa, nopeutta ja suuntaa sekä kuuntelee puheen sävyä ja intensiteettiä, sekä oppii myös sanoja. Opettamisella pyritään vahvistamaan haluttua käytöstä.

Operantti ehdollistuminen tarkoittaa oppimista tekemällä, eli hevonen oppii kokemuksistaan ja niiden seuraumuksista. Operantti ehdollistuminen jaetaan neljään alalajiin: positiivinen vahvistuminen (R+), hevonen saavuttaa toiminnallaan jotain itselleen mieluisaa, negatiivinen vahvistuminen (R-), hevonen saavuttaa toiminnallaan helpotuksen jostain painetta aiheuttavasta, positiivinen rankaisu (P+), hevoselle aiheutuu sen toiminnasta jotain epämiellyttävää, negatiivinen rankaisu (P-), hevosen toiminta saa sen menettämään jotain mieluisaa.

Positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen ovat helpoimpia käyttää hevosen koulutuksessa. Negatiivinen vahvistaminen tarkoittaa esim. paineen laittamista riimuun, jos hevosta pyydetään peruuttamaan, kun hevonen liikkuu oikeaan suuntaan, paine poistetaan. Hevonen reagoi pelkotilassa luontaisesti pakenemalla tai jos on ahdistettuna myös taistelemalla. Hevonen voi myös kokea opittua avuttomuutta ja jäädä paikoilleen, jos ei pysty siirtyä pois tilanteesta.

Positiivisessa vahvistamisessa käytetään primääripalkkiona esim. ruokaa tai rapsutusta ja lisäksi sekundaarista vahvistetta eli äänimerkki/naksutus, joka vahvistaa oikeaa käytöstä.

Palkinnot hevosen koulutuksessa

Hevoselle voidaan opettaa äänimerkki/naksutus/merkkisana, joka liitetään ruokapalkkioon, joten sitä voi käyttää helpommin ja nopeammin kehuna oikeasta käytöksestä.

Oikeasta toiminnasta seuraa naksutus/ sana ja siitä seuraa ruokapalkkio, oikea ajoitus on tärkeää. Ruokapalkkio annetaan aina sinne missä hevonen on, hevosen ei annetta tulla kerjäämään palkkiota tai hamuamaan taskuja.

Hevoselle on siis tärkeää opettaa ihan ensimmäisenä luopuminen, esim. pään pitäminen paikoillaan/kääntäminen poispäin ja silloin herkku tarjotaan turvan alle.

Turvallisuus tekijänä on tärkeää opettaa ihmisen oma tila, missä hevonen saa seistä ja kuinka lähelle tulla ihmistä.

Taluttaessa hevosen tulisi kuunnella ihmistä ja kävellä ihmisen tahtia, ei toisinpäin. Hevosen ei anneta kääntyä ihmisen ympäri etukautta, estetään ohi käveleminen ja peruutetaan. Palkataan oikeasta paikasta.

Vetopaniikki on hevoselle tavallista, jos hevosta ei ole opetettu myötäämään pois niskapaineesta. Vetopaniikissa voimakas paine niskaan aiheuttaa voimakkaan pakoreaktion, hevonen yrittää vaistonvaraisesti seuraavalla kerralla yhtä suurella voimalla vapautua. Hevoselle tulee opettaa uudelleen paineeseen myötääminen.

Hevosen kouluttaminen lastaukseen

Lastausta voi harjoitella hevosen kanssa niin, että jos hevonen lähtee peruuttamaan, pyritään pitämään jatkuva, pieni paine vaikka hevonen peruuttaa eli kävellään hevosen mukana, kun peruuttaa, mutta pidetään pieni jatkuva paine. Paineen suuruus niskaan yleensä korreloi peruutus nopeuden kanssa. Kun hevonen pysähtyy ja ottaa askeleen eteenpäin, löysätään, naksutus/merkkisana ja annetaan ruokapalkkio.

Hevosta ei kannata pyöräyttää ympäri ja ottaa uutta lähestymistä vaan jatkaa pikkuhiljaa sopivalla paineella.

Hevosen piikkikammo

Piikkikammoisen hevosen pistäminen on turvallisinta tehdä karsinassa, niin että hevosen naru laitetaan oven vierestä kalterin läpi ja pidetään löysänä. Näin hevonen ei pääse pyörähtämään ympäri, potkimaan tai poistumaan paikalta.

Hevonen totutetaan ensiksi kaulaan koskemiseen ja vähitellen esim. kynällä koskettamiseen. Jos hevonen liikkuu, pidetään paine edelleen. Kun hevonen pysähtyy ja on paikoillaan eikä heiluta päätä tai peruuta, paine poistetaan, naksautus/merkkisana ja annetaan ruokapalkkio. Tätä toistetaan aluksi tiheästi ja vähitellen vaatimustasoa nostetaan (esim. pidempään paikallaan). Hevonen oppii nopeasti. Opittu taito tulee opettaa uudelleen eri ympäristö ja häiriötekijöissä ja eri ihmisten kanssa.

Artikkeli perustuu eläinlääkäri (ELL), eläintenkouluttaja (EAT), AmO Anna-Mari Olbricht luentoon, joka järjestettiin yhteistyössä Oulun hevosklinikan, Vetcaren ja Hevostietokeskuksen kanssa.