Hevosen selkävaivat ja niiden hoito

Kirjoittajat: ELL Laura Muilu ja fysioterapeutti Selma Piha

Heikentynyttä suorituskykyä, tyytymättömyyttä työnteossa, satulavyön kiristämisen vastustelua, puutteellista takajalkatyöskentelyä, tahtirikkoa laukassa, jäykkyyttä, selkeää epämukavuutta varusteiden sovittelun yhteydessä, normaalia lyhyemmät askeleet… Urheiluhevosen selkäkivut aiheuttavat usein epämääräisiä, joskin selkeästi normaalia toimintaa rajoittavia ja hevosta häiritseviä oireita.

Lue myös: Hevosten tavat osoittaa kipua

Hevosen selkä ei ainoastaan toimi ratsastajan satulan kantajana, vaan se toimii myös koko liikeradan voima-akselina. Terve ja toimiva selkä on välttämättömän tärkeä hevosen liikunta- ja työskentelykyvylle. Eri hevosurheilun lajit aiheuttavat erilaista rasitusta, joten eri lajeihin liittyvät selkävaivat eroavat myös toisistaan. Estehevosilla, kouluratsuilla, laukkahevosilla, ravureilla ja valjakkohevosilla on erisuuruiset riskit selkävaivojen synnylle. Mainituista lajeista esteratsastus lienee hevosen selän kannalta vaativin.

Hevosen selkä kuuluu sen aksiaaliseen luustoon. Selkä muodostuu nikamista ja nivelistä, joita ympäröivät lihakset ja nivelsiteet. Selkäranka on hyvin dynaaminen ja siinä on paljon joustokykyä, kykyä pitkittäissuuntaiseen venymiseen, lateraalisen joustoon ja kiertoliikkeisiin. Näin ollen kyse ei ole mistään jäykästä etu- ja takaosan yhdistävästä kappaleesta.

Hevosen selkävaivat ja ongelmien tutkiminen

Äärimmäinen rasitus, huono hoito tai rakenteelliset puutteet voivat johtaa tietynlaisiin vaurioihin selän eri rakenteissa. Lihas-, nivelside-, nikama- ja nikamien väliset vauriot ovat yleisiä. Harvoin, mutta toisinaan tavataan myös nikamamurtumia. Vaurioiden seurauksena vauriokohtaa ympäröivät lihakset mukautuvat selkärangan vaivaan, mikä puolestaan rajoittaa liikeratojen laajuutta. Hevosella on yksinkertaisesti selkä jumissa.

Selkäkivuista kärsivän hevosen käytöksen ja liikkumiskyvyn muutosten syyn löytämiseksi eläinlääkärin on kiinnitettävä erityistä huomiota hevosen omistajan esittämiin huolenaiheisiin.

Selän rakenteen arvioiminen

Selän rakenteen (mm. suora, notko, kaareva) ja mahdollisten jalkojen virheasentojen arvioimiseksi on suoritettava staattinen tutkimus. Mahdolliset haavat, turvotukset ja kivuliaat tai selkeästi lämpimät kohdat on arvioitava palpoimalla ja painelemalla. Arvaamattomien reaktioiden varalta näitä tutkimuksia tehdessä on syytä noudattaa varovaisuutta.

Liikkeen arviointi

Seuraavaksi hevonen tutkitaan liikkeessä. Miten hevonen toimii peruuttaessaan, käynnissä, ravissa ja laukassa, miten ympyrällä ja miten suoralla uralla, miten pehmeällä pohjalla ja miten kovalla alustalla, sekä miten satulan ja/tai ratsastajan kanssa sekä ilman? Kokonaistutkimuksen eri osa-alueet paljastavat tärkeitä yksityiskohtia, jotka yhdessä mahdollistavat hevosen liikuntakyvyn kokonaiskuvan muodostamisen. Normaalia lyhyemmät askeleet, toisen takajalan puutteellinen työntö, tahtirikot laukassa sekä lantion alueen puutteellinen liikkuvuus ovat merkkejä, jotka saattavat viitata selkävaivaan. Jos kliininen tutkimus antaa aihetta selkävaivaepäilyihin, kuvantamistutkimusten avulla voidaan päästä tarkempaan diagnoosiin. Suurimman osan tutkimuksista voi suorittaa yhtä hyvin kotitallissa kuin klinikalla.

Röntgenkuvaus

Rintarangan ja lannenikamien röntgenkuvat paljastavat mahdolliset luuston poikkeavuudet, kuten liian ahtaat nikamavälit, osteoartroosin, tai harvemmissa tapauksissa myös spondyloosin tai murtumat. Röntgenkuvista on apua, mutta tutkimusmenetelmän käyttömahdollisuudet ovat hevosen suuren koon vuoksi rajalliset. Tämän takia tiettyjen osien, kuten ristiluun, lantion alueen (suoliluiden) tai lannenikamien vatsan puoleiset kuvantamiset on vaikea toteuttaa, ja näitä alueita on siksi tutkittava muilla menetelmillä.

Ultraäänitutkimus

Ihon läpi tehtävillä selän ultraäänitutkimuksilla saadaan lihas- ja nivelsidevauriot näkyviin. Tällä menetelmällä voidaan myös saada tarkempaa informaatiota etenkin lannerangan alueella sijaitsevien nikamien nivelrikon etenemisen asteesta. Peräsuolen seinämän läpi tehtävät ultraäänitutkimukset puolestaan mahdollistavat urheiluhevosilla hyvin liikkuvan SI-nivelen (risti-suoliluunivelen), lantion alueen sisäpuolen, ristiluun sekä useiden nikamavälilevyjen tutkimisen. Luuston kuvantaminen on myös hyvä vaihtoehto tulehduksellisten muutosten tai luun uudelleen muotoutumisen selvittämiseksi, ja näistä tuloksista voi olla paljonkin hyötyä epäspesifisissä selkävaivatapauksissa.

Diagnoosi ja liikunta

Selkäkipudiagnoosin jälkeen hevosen kokonaisliikunnan arviointi ja hallinta on tarpeen. Lihasmassan menettämisen ennaltaehkäisemiseksi ei yleensä suositella täyttä toimettomuutta ja lepoa, sillä tästä voisi olla haittaa. Sen sijaan suositellaan kevyttä ja säännöllistä liikuntaa pitkien selän pitkittäis- ja sivusuuntaan taivuttavien verryttelyjen kera. Niskan alueen ja notkoselän taipumisten ja joustoliikkeiden rajoittamiset on ehdottomasti vältettävä. Samaten on tärkeä välttää kaikkia sellaisia tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa hevoselle epämukavuutta. Tarvittaessa voidaan liikuttaa hevosta enemmän toisessa kierroksessa kuin toisessa, voidaan jättää kovin tiukat kaarteet tekemättä tai lähteä työskentelemään ainoastaan ympyräuralla. Lopuksi liian lyhyet ohjat / tiukat ohjasotteet ovat vältettäviä asioita.

Selkävaivojen hoito

Kipulääkitys on joskus tarpeen vaikean selkäkivun hoidossa. Akuuttivaiheessa on annettava suun kautta annosteltavaa tulehduskipulääkettä noidankehänä pyörivän tulehduskierteen pysäyttämiseksi. Tulehduskipulääkitys voi olla hyvä vaihtoehto myös yhdessä kuntouttavan, vähitellen etenevän harjoitusohjelman kanssa. Selkeästi paikallistetun vamman kuntouttamiseksi voidaan myös antaa paikallishoitoa: Mesoterapian kipua estävällä ja lihassäikeiden supistustilaa rentouttavalla vaikutuksella voidaan saada hyviä tuloksia useissa kohtalaisen vaikeissa selkäkiputapauksissa. Mesoterapialla hevosen oloa voidaan lievittää jopa 12 kuukauden ajan. Ultraääniohjauksessa annetut paikalliset kortikosteroidipistokset ovat myös tehokas lievityskeino tapauksissa, joissa hevosen selkävaivojen syy on tarkoin paikallistettavissa ja/tai syvällä sijaitseva, kuten SI-nivelen tai lannenikamien nivelrikkotapauksissa.

Laskimonsisäisesti annetuilla bisfosfonaateilla on hyvin tuloksin pystytty lisäämään selkäkivuista kärsivien hevosten rangan pitkittäissuuntaista liikkuvuutta. Näitä pistoksia annetaan selkärangan nivelrikkotapauksissa.Tarkennuksena todettakoon vielä, että joissakin vaikeissa niin sanotuissa kissing spines -tapauksissa (liian ahtaat okahaarakevälit), jotka eivät vastaa lääkehoidoille, voidaan hevosen olon optimaaliseksi helpottamiseksi koko sen jäljellä olevan urheilu-uran ajaksi suorittaa leikkaus, jolla vähennetään selkänikamien hankautumista toisiaan vasten.

Fysioterapia

Hevosten selkäkipuja voidaan myös hoitaa fysioterapian keinoin. Hevosen selän taipuisuuden lisäämiseksi voidaan jokapäiväisiin rutiineihin lisätä erilaisia passiivisia venytysliikkeitä (niin sanotut porkkanataivutukset) ja passiivisia liikkuvuusharjoituksia. Spesifisillä, progressiivisesti etenevillä fysioterapeuttisilla harjoituksilla voidaan auttaa selkäkipuista hevosta kuntoutumaan, ylläpitämään rankansa joustavuuden ja välttämään vaivan uusiutumisen. Parhaillaan tutkitaan myös laserhoitojen, shockwave-hoitojen (eli paineaaltohoitojen), elektrostimulaation ja terapeuttisen ultraäänihoidon vaikutuksia selkävaivoihin, mutta näiden tehoa ei vielä ole tieteellisesti osoitettu. Vaihtoehtolääkinnän menetelmät, kuten akupunktio ja osteopatia, ovat osoittautuneet tehokkaiksi, jos niitä käytetään oikein ja hoidot annetaan oikealla tavalla.

Ennaltaehkäisy

Selkäkipuja voidaan ennaltaehkäistä noudattamalla joitakin yksinkertaisia, mutta tehokkaita ohjesääntöjä. Asianmukaiset ja hyvin sopivat välineet (satula, satulahuopa, iskuja vaimentavat satulanalustat/geeliromaanit) vähentävät selkäkipuja merkittävästi. Selän liikkuvuutta lisäävä ja selkää venyttävä liikunta vähentää myös selkäkivun riskiä huomattavasti.

Koska oikeanlainen ratsastus on erittäin tärkeä sekä hevosen, että ratsastajan terveydelle, on olennaista päästä joustavaan ratsastustyyliin, jossa ratsastuksella ylläpidetään hyvää tasapainoa, jossa harjoitukset vahvistavat hevosta symmetrisesti ja joka on vakaa. On myös tärkeä muistaa, että jakkaran tai vastaavan korokkeen käyttö vähentää selkään nousemisen aiheuttamaa rasitusta huomattavasti.

Kirjoitus perustuu Dr Alexandre Michel & Dr DVM, DACVS, Dipl.ECVS,European Veterinary Specialist in Large Animal Surgery Perrine Piatin luentomateriaaliin.