Lähes 40 % hevosen ruumiinpainosta muodostuu lihaksista. Hevosella luurankolihassyitä on kolmea eri tyyppiä. Eri tyyppien keskinäisiin suhteisiin vaikuttavat sekä hevosen perimä että sukupuoli, mutta myös treeni ja ruokinta.
Hitaat lihassolut
Hitaat lihassolut (tyyppi I) supistuvat verkkaisesti, mutta voivat tarjota pitkäkestoista ja tasaista suoritusta, kunhan saavat riittävästi polttoainetta ja happea. Hevoset, joiden lihaksissa on pääosin tyypin I soluja, eivät yleensä anna kovin lihaksikasta vaikutelmaa, mutta niillä on usein hyvä kestävyyskunto, esim. matkaratsastushevoset.
Nopeat lihassolut
Tyypin II lihassolut antavat sekä voimaa että kestävyyttä. Nämä solut voivat hyödyntää suhteellisen suuria happimääriä. Ne kuitenkin väsyvät nopeammin kuin tyypin I lihassolut. Nopeat solut voivat suorittaa täydellä teholla noin 30 minuutin ajan, joten niitä halutaan harjoittaa huippuunsa etenkin hevosilla, jotka tarvitsevat sekä voimaa että kestävyyttä (esim. kenttäratsut).
Kolmatta tyyppiä edustavat lihassolut supistuvat kaikkein nopeimmin ja voimakkaimmin. Nämä lihassolut voivat pysyä aktiivisina vain hyvin lyhytkestoisesti. Niitä on erityisen paljon hevosilla, joiden on pystyttävä tuottamaan räjähtävää voimaa nopeasti, esim. laukka- ja ravihevoset.
Oikea ravinto on kaiken perusta – myös lihasten kehittämisessä
Ruokinnalla voidaan merkittävästi vaikuttaa tietyntyyppisten lihassolujen kasvuun. Aminohapot ovat ratkaisevan tärkeässä roolissa, sillä ne toimivat lihasten kehittymisen perusrakennepalikoina. Aminohapoista L-lysiini on erityisen tärkeä, sillä se on ensimmäinen lihasten kasvua rajoittava aminohappo.
Lihasten monipuolinen kehittäminen
Monipuolinen lihaskunnon treenaaminen on kulmakivi lihaskunnon kasvattamisessa. Esimerkkinä maastoratsastus tekee hyvää hevosen kunnolle monellakin tapaa. Ylä- ja alamäet tarjoavat hyvää kuntotreeniä sekä lihasmassan että -voiman kehittämiseen.
Liikkuminen maastossa, jonka pohja vaihtelee hiekkateiden, metsänpohjan, polkujen ja ehkä vedessä kahlaamisenkin välillä ja josta löytyy juurakoita sekä pieniä ojia tai puunrunkoja ylitettäväksi, kehittää hevosen koordinaatiota ja tasapainoa. Mikäli maastoratsastus ei ole mahdollinen tapa kehittää kuntoa, saadaan esim tehokkailla kavaletti treeneillä hyviä tuloksia.
Kavaletit ovat erityisen hyvä jumppaava ja selkälihasjumeja irrottava lisä tavalliseen sileän treeniin. Ei siis ole ihme, että mm. olympiavoittaja ja Euroopan mestari Ingrid Klimke luottaa kavalettien voimaan.
”Juoksutus kavalettien kera on loistava tapa kehittää hevosen ketteryyttä ja koordinaatiokykyä”, sanoo Ingrid Klimke, jonka kaikki kouluhevoset myös hyppäävät säännöllisesti kavalettiharjotteiden lisäksi.
Vesitreeni voimistaa ja ylläpitää lihaskuntoa
Vesi tai talvella jopa lumi ovat hyvä vastus hevosen lihaksia treenatessa. Vesitreeni ei aina tarkoita oman vesijuoksumaton hankintaa. Vesitreenit voi myös toteuttaa järvessä, joessa tai meressä.
Aloita treenit matalassa vedessä (suunnilleen hevosen kintereisiin asti ulottuva vesi) noin 10–15 minuutin kävelyllä. On tärkeää, ettei hevonen jännity tai jännitä etenkään selkäänsä.
Vesiharjoittelu tunnetaan loistavana vaihtoehtona myös vammojen kuntouttamisessa. Myös venyttely, hieronta ja erilaiset lihastoimintaa ja palatumista tukevat hoidot tuovat oivan lisän säännölliseen lihasten huoltoon.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin säännöllinen, lihaskuntoa ylläpitävä treeni. Ilman harjoittelua ei voida saavuttaa tervettä lihasten kasvua. Harjoittelun lisäksi on tärkeää tarjota korkealaatuista proteiinia supistuskykyisten lihassäikeiden kasvattamiseen ja uudistamiseen.
Oikea ruokinta lihaskunnon tukena
Kuten kaikessa, on lihasten hyvin voinnista huolehtiessa kivijalkana hyvä ruokinta ja ennen kaikkea hyvälaatuinen heinä. Heinän laatua ja koostumusta kuvaa rehuanalyysi, josta esim SRV-arvo kuvaa sitä osuutta valkuaisesta, jonka hevosen suolisto kykenee käyttämään hyödykseen. Rehuanalyysin ABC-tiedot löydät tästä (linkki EL Mustikan artkkeliin). Usein lihaskunta kehitettäessä kuvaan astuu myös täysrehut, joiden kirjo on laaja. Täysrehusarjoista löytyy usein myös korkea proteiinipitoisuuden tuotteita.
Korkean proteiinipitoisuuden omaavien täysrehujen käyttöön liittyy kuitenkin riski, etteivät kehon entsyymit kykene hajottamaan kaikkea proteiinisisältöä niin, että se pääsee imeytymään ohutsuolesta. Näin ollen proteiinien kokonaismäärä rehussa ei ole yhtä tärkeä seikka kuin niiden laatu.