Epileptiset kohtaukset ovat yksi yleisimpiä kissojen neurologisia ongelmia
6. elokuuta 2021

Kissojen epilepsia

Kissojen epilepsia – Yleistä

Epileptiset kohtaukset ovat yksi yleisimpiä kissojen neurologisia ongelmia ja niitä esiintyy noin 0,5-3,5%:lla kaikista kissoista. Kissojen epilepsiakohtaus on seurausta aivoissa tapahtuvasta poikkeavasta sähköisestä purkauksesta. Yksittäinen epilepsiakohtaus voi johtua myös hetkellisestä ja ohimenevästä aivotoiminnan häiriöstä ja epilepsiasta sairautena puhutaan vasta, kun potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada toistuvasti kohtauksia. Näin ollen epilepsiadiagnoosi voidaan kissapotilaalla asettaa vasta, kun kohtauksia on ollut vähintään kaksi yli 24 tunnin välein.

Syyt epilepsian taustalla

Epilepsiakohtausten taustalla voi olla monta eri sairautta: idiopaattinen epilepsia, rakenteellinen epilepsia ja lisäksi kyseeseen tulevat reaktiiviset kohtaukset. Idiopaattisessa epilepsiassa aivoissa ei todeta muuta sairautta, mutta epilepsialla on epäilty geneettinen tausta. Aiemmin ajateltiin yleisesti, ettei kissoilla juurikaan esiinny idiopaattista epilepsiaa. Uudempien tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että noin 30-60%:lla epilepsiaa sairastavista kissoista on taustalla idiopaattinen epilepsia.

Rakenteellisessa epilepsiassa aivoissa taas on jokin rakenteellinen sairaus, joka saa aikaan purkauskeskuksen synnyn aivoihin. Tällaisia rakenteellisen epilepsian taustalla olevia aivojen sairauksia voivat olla kehityshäiriöt aivoissa, aivojen tulehdukselliset sairaudet ja kasvainsairaudet aivoissa, aivojen verenkiertohäiriöt, aivojen kertymäsairaudet sekä lisäksi kissojen epilepsia voi kehittyä päähän kohdistuneen vakavan iskuvaurion seurauksena. Kissoilla merkittävä rakenteellisen epilepsian aiheuttaja on aivojen tietyillä alueilla ilmenevä autoimmuuni tulehdussairaus (nk. limbinen enkefaliitti). Reaktiivisissa kohtauksissa itse aivot ovat terveet ja häiriötila tulee aivojen ulkopuolelta. Tällöin kyseessä ei varsinaisesti ole epilepsia, mutta kohtauskuva on kuitenkin samankaltainen kuin epilepsiassakin. Reaktiivisia kohtauksia aikaansaavat myrkytykset ja aineenvaihdunnalliset tilat tai sairaudet, joihin tiedetään liittyvän suurentunut riski saada epilepsiakohtauksia. Tavallisimmat reaktiivisten kohtausten aiheuttajat kissoilla ovat alhainen verensokeri, hepaattinen enkefalopatia (vakavaan maksavikaan liittyvä aivotoiminnan häiriötila) sekä myrkytykset.

Kohtausten esiintyminen ja kohtaustyypit

Epilepsiakohtaukset ilmaantuvat tyypillisimmin kissan ollessa levossa. Useimmiten epilepsiakohtaukset ovat itsestään rajoittuvia ja kestoltaan lyhyitä, korkeintaan 2-3 minuutin pituisia. Status epileptikuksesta eli pitkittyneestä kohtauksesta puhutaan silloin, kun kohtausaktiivisuus jatkuu yli 5 minuuttia. Pitkittyneitä kohtauksia esiintyy 10-20%:lla kissoista, joilla on idiopaattinen epilepsia. Kohtausrypäs taas on kyseessä silloin, kun potilaalla on enemmän kuin yksi kohtaus vuorokauden aikana. Kohtausryppäitä tavataan jopa yli puolella kissoista, joilla on idiopaattinen epilepsia.

Tyypillinen kohtauskuva vaihtelee epilepsiaa sairastavien kissojen välillä. Epilepsiakohtaukset voivat olla joko paikallisalkuisia tai yleistyneitä riippuen purkauskeskuksen tyypistä ja sijainnista aivoissa. Paikallisalkuisissa kohtauksissa kohtauksen ensioireet viittaavat epänormaaliin aktiivisuuteen paikallisesti vain toisella aivopuoliskolla, jolloin kissoilla voi esiintyä pään kääntymistä sivulle tai yhden jalan nykimistä, kasvojen alueen ja korvalehtien nykimistä, sekä pureskeluliikkeitä. Kohtaukseen voi liittyä myös kuolaamista tai lipomista ja kissa voi vaikuttaa poissaolevalta. Kissoille tunnusomaisia paikallisalkuisen epilepsiakohtausten piirteitä ovat myös kohtauksenaikainen ääntely, nopeat juoksupyrähdykset sekä tärinä. Aivojen paikallisalkuinen purkaus voi myöhemmin levitä molempiin aivopuoliskoihin. Yleistyneissä kohtauksissa purkaukset alkavat ja leviävät heti molempiin aivopuoliskoihin ja potilaan oireet ilmentävät molempien aivopuoliskoiden aktivoitumista kohtauksen alusta lähtien. Kissoilla tyypillisesti nähdään ensin huomattavasti lisääntynyt lihastonus, sitten kaatuminen kyljelleen, pään kääntyminen taakse- ja ylöspäin, jalkojen jäykistyminen ja ojentuminen, ja lopulta jäykistymisvaiheen ja ravaamisliikkeiden vaihtelua. Yleistyneessä kohtauksessa potilas on täysin poissaoleva. Yleistyneissä kohtauksissa autonomiset oireet, kuolaaminen, virtsaaminen, ulostaminen ja pupillien laajentuminen, ovat yleisiä. Kissoille tyypillistä on hyvinkin raju kohtauskuva.

Epilepsiakohtauksia saavista kissoista arviolta noin puolella todetaan paikallisalkuisia ja puolella taas heti alusta asti yleistyneitä kohtauksia. Tiedetään, että kohtauskuva ei korreloi epilepsian taustasyyn kanssa eli kohtauskuvan perusteella ei voida päätellä kohtausten aiheuttajaa.

Diagnoosi

Epilepsian diagnoosi lähtee siitä, että tunnistetaan kissan todella saavan toistuvasti epileptisiä kohtauksia. Etenkin paikallisalkuisia kohtauksia voi olla vaikeaa aina tunnistaa epileptisiksi kohtauksiksi. Toisaalta kissoilla voidaan todeta muita kohtauksenomaisia oireita aiheuttavia, ei-epileptistä alkuperää olevia, sairauksia tai tiloja. Tällaisia ovat esimerkiksi kohtauksenomaiset käytösmuutokset, kiimakäyttäytyminen sekä kissojen nk. hyperestesia syndrooma.

Idiopaattisen epilepsian diagnosoimiseksi ei ole olemassa mitään yksittäistä testiä vaan diagnostiikassa pyritään sulkemaan pois muut epilepsiakohtauksia aiheuttavat sairaudet eli rakenteelliset epilepsiat ja reaktiiviset kohtaukset. Lisäksi omistajaa haastattelemalla pyritään sulkemaan pois lääkitykset ja myrkytykset kohtausten aiheuttajina. Yleensä potilaalle tehdään ainakin yleistutkimus ja neurologinen tutkimus sekä tarkastetaan verinäytteet reaktiivisten kohtausten poissulkemiseksi. Aivojen magneettikuvauksella voidaan sulkea pois rakenteelliset aivosairaudet ja sitä suositellaan erityisesti tapauksissa, joissa aivojensisäisten rakenteellisten sairauksien riski on suurentunut.

Idiopaattisessa epilepsiassa kohtaukset alkavat kissoilla keskimäärin noin 3-5 vuoden iässä, mutta idiopaattista epilepsiaa on raportoitu myös kissoilla, joissa kohtaukset ovat alkaneet huomattavasti myöhemmin, jopa yli 10 vuoden iässä. Vaikka idiopaattista epilepsiaa voidaan diagnosoida myös kissoilla, joiden kohtausten alkamisikä on myöhäinen, kasvaa rakenteellisen epilepsian riski kuitenkin iän myötä suuremmaksi. Samoin kohtausten alkaessa alle 12 kuukauden iässä taustalla on yleisemmin rakenteellinen kuin idiopaattinen epilepsia. Näin ollen ainakin kohtausten alkaessa alle 12 kuukauden tai yli 5-7 vuoden iässä, on aivojen magneettikuvaus suositeltavaa, tai silloin, kun neurologisessa tutkimuksessa todetaan kohtausten välillä puutoksia, potilaan ensimmäinen kohtaus on pitkittynyt kohtaus, tai kohtauksenvastaisella lääkityksellä ei saavuteta riittävää hoitovastetta.

Epilepsiassa kohtaukset kissoilla alkavat noin 3-5 vuoden iässä.

Epilepsian hoito

Idiopaattisen epilepsian tärkein hoitomuoto on päivittäinen kohtauksenvastainen lääkehoito. Näin ollen lääkitys ei varsinaisesti hoida itse sairautta eli epilepsiaa tai estä epilepsian etenemistä vaan pyrkii lievittämään sairauden oireita, kohtauksia, sekä harventamaan niiden esiintymistä. Lääkehoidossa pyritään saavuttamaan mahdollisimman hyvä hoitovaste ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Milloin jatkuva kohtauksenvastainen lääkehoito aloitetaan?

  • Epilepsiakohtauksia useammin kuin kerran 12-16 viikossa

  • Esiintyy pitkittyneitä (yli 5min. pituisia) kohtauksia

  • Esiintyy kohtausryppäitä (>1 kohtaus 24 tunnin aikana)

  • Pään trauman jälkeen kissalla kohtauksia

  • Todettu rakenteellinen epilepsia (johon lisäksi mahdollisesti myös spesifinen hoito)

Ennuste

Kissojen idiopaattisen epilepsian hoitoennuste on yleisesti ottaen hyvä. Kohtaukset saadaan riittävästi hallintaan noin 70% potilaista ja jopa 40-50% idiopaattista epilepsiaa sairastavista kissoista pääsee kokonaan eroon kohtauksista. Toisaalta arviolta kolmannes kissapotilaista ei vastaa riittävästi hoitoon.

Kohtauksenvastaista lääkitystä harkittaessa joidenkin kissojen kohdalla suurin haaste lienee jatkuva suun kautta annettava lääkitys. Näin ollen lääkitystapahtumasta olisi syytä tehdä kissalle mahdollisimman miellyttävä onnistuneen hoitovasteen saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä.

Perinnöllisyys

Kissojen epilepsian perinnöllisyydestä tiedetään toistaiseksi vain vähän ja tunnettua geneettistä aiheuttajaa ei ole raportoitu kotikissoilla. Useimmissa tapauksissa kissalla, jolla diagnosoidaan idiopaattinen epilepsia, ei tunneta epilepsiaa sairastavia sukulaisia. Suurin osa idiopaattista epilepsiaa sairastavista kissoista on kotikissoja. Uroksilla ja naarailla epilepsiaa esiintyy yhtä paljon.

Kirjoittanut Tarja Pääkkönen (Jokinen)

Tarja Pääkkönen (julkaisut nimellä Jokinen TS), artikkelin kirjoittaja, työskentelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa apulaisprofessorina ja on eläinten neurologisia sairauksia tutkivan NeuroPet –tutkimusryhmän johtaja. Pääkkönen on suorittanut eläinlääketieteellisen neurologian eurooppalaisen erikoistumistutkinnon, väitellyt koirien pentuiän epilepsiasta ja on kansainvälisen eläinlääketieteellisen epilepsiajärjestön (International Veterinary Epilepsy Task Force, IVETF) jäsen.