KIRJOITTAJA: Emmi Hakio, Koirien käyttäytymisen asiantuntija
Koiran stressi on yleisempää kuin yleisesti kuvitellaankaan. Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä, joka tekee stressin huomaamisen haasteelliseksi. Usein stressaavan tai jopa jo pelokkaan koiran käyttäytyminen saatetaan mieltää tottelemattomuudeksi tai ”niskuroinniksi”, joka saa tyypillisesti ihmisen hermostumaan ja koventamaan otteitaan ja koiran hallintaa. Tämä kuitenkin ajaa tilanteen vain pahempaan suuntaan ja lisää koiran stressiä. Koirat kokevat samalla tavalla stressiä kuin me ihmisetkin, vaikka ne kokevat usein stressiä erityyppisistä asioista. Siinä missä ihmisille työ- tai arjen kiireet aiheuttavat harmaita hiuksia, voi koiralle stressinpaikka olla esimerkiksi yksinjääminen työpäivän ajaksi tai kotona järjestettävät juhlat useine vieraineen. Emme aina osaa asettautua koiran asemaan, sillä meille ihmisille normaaleilta tuntuvat asiat ja tilanteet voivat koiralle olla kauhun paikka. Usein koiran stressiä siis aliarvioidaan ja vähätellään tai sitä ei tunnisteta lainkaan.
Ämpäri esimerkki
Koiran stressiä voidaan helposti kuvailla ämpäri esimerkin kautta, jossa vesi kuvaillaan stressinä.
Jo syntyessään jokaisen koiran ämpärissä on tietty määrä vettä. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Tähän vaikuttavat mm. koiran geenit ja emon tiineysajan hyvinvointi. Erilaiset kuormittavat tilanteet lisäävät ämpäriin vettä. Laadukas lepo, turvallisuuden tunne, leikkisyys, ilo ja hyvänolon kokemukset valuttavat pohjassa olevasta reiästä vettä pois. Yksittäiset pikaiset pissatukset ulkona ja virikkeiden puute lisäävät ämpäriin vettä. Kiihdyttävät pallonheittoleikit kippaavat ämpäriin vettä myös. Yksinolo, pelottavat äänet tai perheenjäsenten välinen riitely voi lisätä sinne vettä enemmänkin. Remmirähinä ja haastavat arjen tilanteet lorauttavat vettä kunnon kuupallisen. Uudenvuoden rakettien pauke täyttää astian todennäköisesti kerralla.
Se kuinka paljon ämpäriin menee vettä, eli miten iso ämpäri koiralle on annettu syntyessään ja kuinka paljon vettä pääsee valumaan pois vaikuttavat siihen, milloin ämpäri alkaa läikkyä yli. Ja kun näin käy, ollaan jo voimakkaassa stressitilassa. Jos ämpäri läikkyy jatkuvasti yli, se alkaa näkyä koiran käyttäytymisessä erilaisina käyttäytymisongelmina, kuten aggressiivisuutena, reaktiivisuutena, yksinolo-ongelmina, haukkumisena ja sisäsiisteysongelmina. Moni käyttäytymisongelma johtuu tai on seurausta koiran yleisestä stressitilasta.
Mitä stressi on?
Stressi on elimistön reaktio ympäristön aiheuttamaan, joko sisäiseen tai ulkoiseen kuormitukseen. Stressi ei ole aina huono asia. Se voi myös parantaa koiran toimintakykyä ja lisätä itsevarmuutta, joten siitä on hyötyä mm. leikkimisessä, metsästämisessä tai erilaisissa koiraharrastuksissa tai kilpailuissa. Jos stressi on jatkuvaa tai pitkäkestoista, on sillä vaikutusta käyttäytymisen lisäksi koiran terveyteen ja hyvinvointiin niitä heikentävästi.
Elimistön sympaattinen ja parasympaattinen hermosto, eli kehon kaasu ja jarru säätelevät stressiä ja kehon toimintaa. Sympaattinen hermosto nostaa viretilaa, jolloin syke, hengitystiheys ja verenpaine kohoavat ja suorituskyky paranee. Parasympaattisen hermoston tehtävä on taas päinvastainen. Sen tehtävänä on rauhoittaa ja palauttaa keho takaisin tasapainotilaan. Nämä hermostot ovat osa autonomista eli tahdosta riippumatonta hermostoa, eli keho säätelee näitä itsenäisesti erilaisten ärsykkeiden mukaan.
Resilienssi, eli stressinsietokyky vaihtelee yksilöittäin ja tähän vaikuttavat todella paljon niin koiran psyykkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi. Moni koira sietää lyhytkestoista stressiä melko hyvin, eikä siitä ole koiralle haittaa, jos koira pystyy tästä palautumaan. Mutta pitkäkestoisella stressillä on aina vaikutusta koiran hyvinvointiin.
Mikä aiheuttaa stressiä?
Nykyään ihmisen elämänrytmi on melko hektistä, jolloin koiralle annettavan huomion määrä yleensä vähenee. Koiran elämän tylsyys ja koiran lajityypillisten käyttäytymistarpeiden tyydyttymättömyys ovat yleisin syy stressille. Eli koira ei saa sen aktiivisuustasoon nähden riittävästi liikuntaa, toimintaa ja virikkeitä. Toisaalta myös vääränlainen ja liiallinen aktivointi voi aiheuttaa stressiä.
Lähes yhtä yleisiä stressiä aiheuttavia tekijöitä ovat pelko, turvattomuuden tunne sekä
turhautuminen. Näitä ovat mm. muutokset elinympäristössä tai rauhaton elinympäristö, yksinolo ja muutokset arjen rutiineissa. Koiran elinympäristössä puutteet mahdollisuudessa vaikuttaa sen omiin valintoihin aiheuttavat turhautumista ja stressiä. Yleisimmin turhautumista ja pelkoa aiheuttava stressin aiheuttaja on omistajan epäjohdonmukainen käytös. Koiralta liiallinen vaatiminen ja kommunikointihaasteet, kun koira ei tiedä tai ymmärrä mitä siltä odotetaan ovat näistä tyypillisimmät esimerkit. Taustalla voi olla liian kovaa kurissapitoa, kuten nuhtelua, pakottamista, alistamista tai palkitsemisen ja rankaisun eli porkkanan ja kepin sekoittamista kouluttamisessa. Myös terveyden tilan heikkeneminen, esimerkiksi kiputilat tai jatkuvat ruuansulatuselimistön vaivat vaikuttavat koiran stressitasoihin. Myös jo tavallisten perustarpeiden, kuten ruuan, veden, levon ja sosiaalisten tarpeiden puute voivat olla stressin aiheuttajia. Aiheuttajia on siis monenlaisia, ja meidän omistajien vaikein tehtävä onkin oppia tunnistamaan, mitkä asiat aiheuttavat koiralle stressiä ja epämukavuutta.
Mistä tunnistaa koiran stressi? - tyypillisimmät oireet
Koiran stressi jaetaan akuuttiin lyhytkestoiseen ja krooniseen, eli pitkäkestoiseen stressiin. Akuutti stressi on usein helpommin havaittavissa erilaisissa arjen tilanteissa, sillä koiran toimintavalmius nousee välittömästä stressireaktiosta. Kyse on ”fight or flight” eli taistele tai pakene -reaktiosta, jossa koiran syke kohoaa, veri virtaa elimistöön, stressihormoneja vapautuu kehoon ja koiran toimintavalmius nousee. Tällöin koira tyypillisesti liikkuu levottomasti, läähättää ja ääntelee haukahdellen tai vinkuen. Turkki saattaa hilseillä, karva alkaa irrota ja koira rapsuttelee itseään. Yleensä näihin tilanteisiin törmää eläinlääkärikäynneillä, vieraillessa koiran kanssa uusissa ympäristöissä tai vieraiden tullessa koiran kotiin.
Aina koirat eivät kuitenkaan stressaantuessaan muutu levottomiksi häslääjiksi. Koira saattaa olla myös paikallaan, mutta sen lihakset on selkeästi jännittyneet tai koira tärisee kuin haavanlehti. Koiran elekieli on hyvin monipuolinen, kun sitä oppii lukemaan. Koirilla esiintyy paljon rauhoittavia eleitä, joilla se pyrkii rauhoittamaan itseään ja viestimään epämukavasta olostaan. Näistä eleistä tyypillisimpiä ovat haukottelu, ravistelu, suupielien lipominen, katseen tai pään kääntäminen poispäin kohteesta ja hännän heiluttaminen matalalla.
Jos koira alkaa reagoida herkemmin erilaisiin ympäristön ärsykkeisiin, joihin se ei ole aiemmin reagoinut, kuten erilaisiin ääniin, kotona liikkuviin ihmisiin tai ulkona kulkeviin asioihin, kertoo se usein stressistä. Koiran pureskelun tarve usein lisääntyy, sillä pureskelu yleisesti helpottaa koiran oloa. Tavaroiden pureskelu tai tuhoaminen onkin tyypillisesti koiran keino helpottaa kiihtynyttä oloaan. Koira saattaa myös stressaantuneena tehdä tarpeitaan sisälle, vaikka koira olisikin sisäsiisti. Stressi kiihdyttää koiran aineenvaihduntaa, joten hätä voi yllättää koirankin.
Kroonisen, eli pitkäkestoisen stressin havaitseminen on usein akuuttia stressiä vaikeampaa. Ulkoiset fyysiset oireet eivät usein ole selkeitä, vaan muutokset näkyvät tyypillisimmin koiran arjen käyttäytymisessä ja hyvinvoinnin muutoksissa. Tyypillisimpiä oireita ovat koiran levon väheneminen ja ns. jatkuva varuillaan olo. Koira on kuin olisi koko ajan hälytysvalmiudessa. Keskimäärin koira nukkuu 12-16h vuorokaudesta ja tähän päälle vielä lepäily samalla, kun se tarkkailee ympäristöään. Myös epätyypillinen levon määrän lisääntyminen ja koiran apaattisuus voi olla merkki stressistä tai jostain terveyteen liittyvästä tekijästä. Pitkäkestoinen stressi vaikuttaa koiran yleiseen hyvinvointiin ja aivojen toimintaan, joten se voi näkyä oppimiskyvyn heikentymisenä, vatsavaivoina tai heikentyneenä ruokahaluna, iho-oireina, vastustuskyvyn heikkenemisenä tai siinä, että koira saattaa pureskella itseään.
Stressihormonien poistuminen elimistöstä vie keskimäärin 3-8vrk. Mitä useammin koiran elämässä lyhyitä stressaavia tilanteita toistuu, sitä vaikeampaa palautuminen näistä tilanteista on. Krooninen stressi johtuukin toistuvista stressitilanteista tai jatkuvasti koiran elinympäristössä esiintyvistä kuormittavista tekijöistä, kuten äänistä tai tekemisen ja perustarpeiden puutteista. Koiran oireet ovat sen tapa kertoa, että sitä stressaa tai pelottaa, joten meidän ihmisten on tärkeää oppia tulkitsemaan koiran elekieltä ja käyttäytymistä oikein, jotta käyttäytymisen taustalla oleva todellinen syy saadaan selville. Usein stressioireet, kuten tavaroiden tuhoaminen ja sisälle tarpeiden teko saatetaan mieltää koiran ”protestoinniksi”. Koira ei kuitenkaan kykene tämän tyyppiseen ajatteluun, että se kostaisi omistajalle jotakin. Yllättäen alkaneet tai pitkittyneet oireet ja käyttäytymisen muutokset on hyvä huomioida ja koiran vointia tarkastella kokonaisvaltaisesti eläinlääkärin ja kouluttajan toimesta.
Stressin oireita lyhyesti
Levottomuus, rauhattomuus, hermostuneisuus
Ylireagointi ympäristön ärsykkeisiin
Läähättäminen, kuolaaminen
Ääntely; haukkuminen, vinkuminen
Tärinä, vapina
Rauhoittavat eleet; haukottelu, suupielien nuoleminen, ravistelu
Iho-oireet; hilseily, karvan irtoaminen, rapsuttaminen, turkin huono kunto
Itsensä pureskelu ja nuoleminen
Tarpeiden teko; merkkailu, tiheämpi ulostaminen, ripuli
Heikentynyt ruokahalu
Tavaroiden tuhoaminen
Stressin hoito
Stressin hoidossa tärkein asia on selvittää, mikä aiheuttaa stressiä ja tehdä muutoksia näihin asioihin pyrkimällä poistamaan stressiä aiheuttavat kohteet. Seuraavaksi on hyvä tarkastaa perusasiat: saako koira riittävästi oikeanlaista ravintoa, lepoa, mahdollisuuden toteuttaa tarvitsemansa määrän lajityypillistä toimintaa tai onko koiran terveydessä puutteita? Tarkistele siis ensimmäisenä arjen tapojanne ja koiran elinympäristöä. Vastaako ne koiran yksilöllisiä tarpeita?
Stressi vaikuttaa hyvin usein suoliston ja vatsan toimintaan, joten vatsan tukeminen edesauttaa usein stressin hoidossa. Stressin hoidossa tärkeimmät tukitoimet ovat rauhallisen liikunnan kohtuullinen määrä (rauhalliset ympäristöt mm. metsässä kävely), levon laadusta ja määrästä huolehtiminen (min.12-16h/vrk), pureskelun tarpeen tyydyttäminen (puruluut, purtavat herkut, aktivointilelut) ja haistelun ja nenän käytön lisääminen (esim. makupalojen tai lelujen etsiminen). Nämä ovat asioita, jotka aktivoivat parasympaattista hermostoa takaisin tasapainotilaan.
Stressaavissa tilanteissa on hyötyä, jos koiralle on opetettu helppoja temppuja, kuten vaikka tassun antamista tai kuonokosketusta. Näiden avulla koiraa voidaan ohjata mielekkäiden puuhien pariin tai huomiota pois stressaavasta kohteesta. Vaihtoehtoisesti koiralle voi tarjota esimerkiksi namien etsimistä, joka usein rauhoittaa koiraa. Sylin ja turvan tarjoaminen on tärkeää, jos ne helpottavat koiran oloa. Ne eivät lisää koiran pelkoa, kuten usein ajatellaan. Mikäli koiraa jännittää, on täysin ok ottaa koira syliin ja auttaa koiraa selviämään jännittävästä tilanteesta. Kun elimistöä saadaan palautumaan tasapainotilaan, voidaan aloittaa kouluttaminen ja mahdollinen siedättäminen stressinaiheuttajaa kohtaan.
Stressittömän koiran elämä on rauhallista ja koira on levollinen ja rento. Kuitenkaan koiran hyvinvointi ei ole sama asia kuin negatiivisten tunteiden tai asioiden poissaolo. Jokaisen koiran elämässä on erilaisia stressaavia asioita, eli kaikkea stressiä ei voida välttää. Tärkeää onkin oppia tunnistamaan, että mitkä asiat tai tilanteet koiraa stressaa liikaa. Vastavuoroisesti on opittava huomaamaan, miltä oma koira näyttää tai tulisi näyttää, kun sillä on hyvä ja turvallinen olo. Omistajan tehtävänä onkin oppia löytämään keinoja, miten koiraa voi auttaa palautumaan stressaavista tilanteista takaisin normaalitilaan.
Tiesitkö?
Koira erittää stressaantuneena tietynlaista hajua. Toiset koirat tunnistavat tämän hajun.
Esimerkiksi, jos eläinlääkärissä on aiemmin asioinut koira, joka on ollut stressaantunut ja tämän haju on jäänyt huoneeseen, voi seuraava huoneeseen tuleva koira stressaantua tästä hajusta. Koira tunnistaa myös ihmisen stressin hajun, joten väitteessä ”koira haistaa pelon” on perää.