Kun Tiina kantoi uinuvan Ullan kotiin, saivat perheen Lenni- ja Vili-kissa tilaisuuden nuuskutella 7 viikkoisen kultsun rauhassa läpi. ”Kyllä tyyppi on ihan tervetullut m-e-i-d-ä-n taloon – ainakin silloin kun se nukkuu”.
Ulla on energinen ja vilkas kultaisennoutajan pentu, jonka uuteen perheeseen kuuluu kaksi aikuista, yksi teini sekä kaksi pitkäkarvaista kotikissaa, Vili ja Lenni, joiden kanssa Ulla on ollut hyvää pataa ensimetreistä asti.
Kun koiranpentu tulee talon on elämä yhtä pentua
Kun koiranpentu tulee taloon, tuo se mukanaan paljon vastuuta ja kuluja – mutta myös valtavan vuoren rakkautta, naurua, valvomista ja vipinää.
”Ihana Ulla on tuonut perheeseen paljon iloa, mutta kyllä pentuarjen intensiivisyys on 12 vuoden ”pentutauon” jälkeen taas yllättänyt – vaikka meidänkin perheessä on ollut koiria aina”, Ullan omistaja Vetcaren Tiina Heikkinen kertoo.
Touhukas ja utelias pentu vaatii paljon ja vie hurjasti aikaa – ja ensimmäisten kuukausien aikana elämä on yhtä pentua, kun ruokinta- ja ulkoiluvälit ovat tiheät.
”Pennunoton ajankohta kannattaa miettiä tarkkaan ja suunnitella aikataulut niin, ettei pentua tarvitse jättää yksin pitkäksi aikaa ensimmäisten kuukausien aikana. Näin yksinoloa voi harjoitella alusta asti pikkuhiljaa”, Tiina vinkkaa.
Lue myös: Koiranpennun koulutus – Koiranpennun kehityskaudet
Sopiva rotu ja luonne ovat kaiken A ja O
Sopiva rotu ja luonne ovat kaiken A ja O. On tärkeää miettiä, minkä tyyppinen koira – rotu, luonne, liikutuksen tarve, karvan laatu jne. – sopii perheeseen parhaiten.
”Hyvä ja vastuullinen kasvattaja valitsee kaikille pennuilleen parhaat mahdolliset perheet ja on kiinnostunut pentujensa hyvinvoinnista – myös luovutuksen jälkeen”, Tiina toteaa.
Kun Tiinan perheeseen otettiin edellinen koira, oli perheessä 4-vuotias poika – ja koiran persoona valittiin sen mukaan.
”Tällöin unohdettiin alfaurokset ja valittiin perheeseen sosiaalinen ja rauhallinen yksilö”, Tiina kertoo.
Nyt Tiinan perheen poika on kasvanut teini-ikäiseksi ja Ulla tuli jäseneksi isojen ihmisten keskuuteen.
”Näin perheemme uudeksi jäseneksi valikoitui Ulla, jonka kasvattaja on valinnut sijoitusnartuksi eli Ullan on tarkoitus jatkaa pentueen sukua myöhemmin kasvattajan hoivissa – vaikka se muuten elää meillä ihan normaalia koiranelämää”, Tiina kertoo.
Pentuturvallisuus ennen kaikkea
Heikkisen perheessä valmistauduttiin koiranpennun tuloon huolellisesti ja kodista pyrittiin tekemään mahdollisimman pentuturvallinen.
”Me saimme Ullan kasvattajalta hyvät ohjeet, jotka ovat helpottaneet pentuarkea huomattavasti”, Tiina toteaa.
Ensimmäinen, Tiinan Ullalle ostama tarvike oli lasten turvaportti, jonka avulla Ullan elinpiiriä on rajattu kaksikerroksisen talon alakertaan.
”Kultainennoutaja on isoksi kasvava rotu, jonka kanssa on tärkeää välttää turhaa rappusten ramppaamista nivelten kasvu- ja kehitysvaiheessa”, Tiina valottaa.
Tiina on myös siivonnut Ullalta piiloon kaikki viherkasvit ja särkyvät esineet, joihin touhukas pentu voi helposti loukata itsensä.
”Pikkulapsiperheessä kannattaa rajata legot ja muut lelut alueelle, johon pentu ei pääse. Teiniperheessä taas kannattaa katsoa, ettei lattialle jää syötäväksi kelpaavia sukkia tai vaikkapa kuulokkeita”, Tiina jatkaa.
Pennun elämäntehtävä on maistella
Ulla söi uuteen kotiin tultuaan desin kahden tutun nappulan sekoitusta neljästi päivässä.
”On tärkeää, ettei pennun ruoka muutu yhtäkkiä. Siksi kotona on hyvä jatkaa saman ruoan syöttöä, mitä pentu on tottunut syömään kasvattajankin luona”, Tiina sanoo.
Ullalle on myös pyritty opettamaan, ettei jokainen jääkaapin narahdus tarkoita herkkuhetkeä.
”Kultainennoutaja on herkkä lihomaan ja siksi Ullalle annetaan vain koirien omia, kotimaisia nameja. Pennun lihavuuskuntoa on hyvä seurata jatkuvasti. Ylipaino kun tekee hallaa esimerkiksi nivelille”, Tiina toteaa.
Koiranpennun oma lääkekaappi
Ullan omasta lääkekaappista löytyy koirien omia maitohappobakteereja, loislääkkeet, korvanputsausaineet, kynsisakset sekä ripulivalmiste.
”Kotona on hyvä olla valmiina ripulin hoitoon tarkoitettu tuote, sillä pennun elämäntehtävä on maistella – ja näin maha menee helposti sekaisin”, Tiina sanoo.
”Luppakorvaisen rodun kohdalla puolestaan on hyvä totuttaa pentu alusta asti korvien putsaukseen”, Tiina jatkaa.
Pentu opettelee sisäsiistiksi
Pienen pennun sisäsiistiksi oppimisessa voi mennä puoli vuotta – joskus jopa pidempään. Siksi sisäsiisteyskoulutuksessa maltti ja johdonmukaisuus ovat valttia.
”Meillä on kääräisty alakerrasta kaikki matot pois ja Ullaa on viety ahkerasti ulos aina, kun hän on syönyt, herännyt tai riehunut – sillä yleensä pissa tulee heti
näiden hetkien jälkeen”, Tiina kertoo. “Yöt meillä ovat olleet siistejä lähes alusta, mutta esim. leikin tuoksinnassa pissa voi lorahtaa ihan siinä sivussa, vaikka se juuri olisi pihallekin tehty.”
Onnistuneiden vessakeikkojen jälkeen Ullaa on hurrailtu ja namiteltu naapureiden iloksi ympäri vuorokauden, sillä tavoite on, että Ulla tahtoisi tehdä tarpeet aina ulos, koska vain siellä tuotoksista satelee kehuja – muualla niistä ei tehdä numeroa, eikä etenkään rangaista.
Lue myös: Koiranpennun sisäsiisteys – vinkkejä ja vertaistukea
Pilli on oiva tapa kutsua koiraa
Ullalle on opetettu luoksetuloa pillin avulla jo ensimmäisestä päivästä lähtien.
”Aluksi Ullalle vislailtiin pari kertaa päivässä ja aina, kun Ulla tuli, Ulla palkittiin herkulla”, Tiina selventää.
”Lisäksi pilliin vihellettiin aina ruoka-aikoina, kun ruokakippo laskettiin lattialle”, Tiina jatkaa.
Nyt Ulla on jo oppinut, että kaksi lyhyttä vihellystä tarkoittaa herkkupalakiitosta – mikä nostaa pennun motivaatiota tulla luo.
”Pilli on oiva tapa kutsua koiraa – oli kyseessä noutaja tai mikä tahansa välillä vapaana pidettävä koira. Pilliin kun voi vislata kuka tahansa – oli kutsuja lapsi tai aikuinen, eikä kenenkään tarvitse silloin huudella luonnossa”, Tiina sanoo.
”Lisäksi pillin vislaus on aina samanlainen, eikä sen ääni kiristy, vaikka uhmaikäinen pentu ei ihan heti ehtisi touhuiltaan reagoidakaan kutsuun”, Tiina jatkaa.