Hevosen sisäloiset ja madotus - Vetcare
18. toukokuuta 2021

Hevosen sisäloiset ja madotus

Hevoselle merkittävimpiä sisäloisia ovat pienet sukkulamadot, heisimadot, suuret sukkulamadot ja suolinkaiset. Sisäloistartunta voi aiheuttaa ripulia, yskää, kutinaa, ähkyoireita, yleiskunnon laskua ja vastustuskyvyn heikkenemistä.

Aikuinen hevonen ja sisäloiset

Aikuisella hevosella rutiininomaisia loislääkityksiä parempi vaihtoehto on ulostenäytteen tulokseen perustuva loishäätö. Kohdennetussa loishäädössä lääkitään vain ne yksilöt, joilla esiintyy raja-arvon ylittävä määrä madon munia. Tässä yksilöllistä hoitoa painottavassa menetelmässä kerään kaikilta hevosilta tuoreet ulostenäytteet, jotka lähetetään laboratorioon tutkittaviksi. Laboratoriossa lasketaan näytteestä pienten- ja suurten sukkulamatojen munien määrän käyttäen yksikkönä EGP (eggs per gram eli munia grammassa ulostetta). Hevoset, joiden EGP-arvo ylittää 200, lääkitään valmisteella, jotka tehoavat kyseiseen loiseen. Mikäli näytteessä esiintyy suolinkaisten tai heisimatojen munia, hevonen lääkitään alhaisesta EPG-arvosta huolimatta.

Ellei ulostenäytteen ottaminen kaikista tallin hevosista ei ole mahdollista lääkityksen ajoitus ja valinta voidaan perustaa tietoon sisäloisten elinkierrosta tai hevosten sisäloiset voidaan häätää säännöllisin väliajoin loishäätöön tarkoitetuilla lääkkeillä eläinlääkärin ohjeen mukaisesti.

Heisimato
Kuvassa hevosen heisimato. Kuva: ELL Katja Hautala.

Matoisen varsan kasvu voi hidastua

Vakavimmat oireet nähdään varsoilla ja nuorilla hevosilla. Matoisen varsan kasvu tavallisesti hidastuu, karva on huonoa ja vatsa voi pullottaa. Pahimmillaan sisäloistartunta johtaa suolitukokseen, suolen repeämään ja kuolemaan johtavaan vatsakalvontulehdukseen.

Tiineet tammat

Tiineille tammoille, kuten myös varsoille suunnitellaan oma loishäätöohjelmansa. Tarha-, talli ja laidunhygieniasta huolehtiminen kuuluu oleellisena osana sisäloistorjuntaan. Sisäloistartuntoja lisäävät huono hygienia, ylilaiduntaminen, lantakasojen leviäminen ja suhteessa suuret hevosyksiköt pienellä alueella. Tallinpitäjän on suositeltavaa suunnitella omalle tallille sopiva loishäätöohjelma yhdessä eläinlääkärin kanssa osana tallin terveydenhuoltosuunnitelmaa.

Loislääkeresistenssi

Yksilöllisen hoidon ohella, oikean annostelun noudattaminen on tärkeää loislääkeresistenssin synnyn hidastamisessa. Hevosen paino tulisi mitata esim. painomittaa käyttäen. Ohjeet mittaukseen löydät tästä.

Merkittävää on myös talliin tulevien uusien yksilöiden loistilanteen kartoittaminen ja hoitaminen. Mikäli mahdollista, ulostenäytte otetaan jo lähtötallilla ja hevonen lääkitään tuloksen mukaan. Hevonen on hyvä pitää muista erillään, kunnes loistilanne on saatu hallintaan.

Lääkinnän jälkeen olisi suositeltavaa ottaa kontrollinäyte noin parin viikon kuluttua lääkinnästä. Loiten munien tulisi vähentyä ulosteessa 95-100% – muutoin on syytä epäillä loislääkeresistenssiä.

Hevosen sisäloisten ennaltaehkäisy

Varmin tapa rajoittaa hevosen sisäloisten aiheuttamia tartuntoja on tarhojen ja laidunten säännöllinen siivous. Ulosteet tulisi poistaa vähintään viikon välein.

Varsat tulisi pyrkiä pitämään laitumilla, joilla ei edellisinä kesinä ole pidetty nuoria hevosia. Laitumia olisi hyvä pitää välillä myös tyhjillään. Hevosten loislääkitsemistä ja siirtoa uudelle laidunlohkolle samanaikaisesti tulisi välttää ja muistaa pitää vierailevat hevoset erillään tallin vakituisista asukeista.